Normiperstai

Pakko pyrkiä ns. normaaleihin rutiineihin, alkaa mennä hermo…  Tai siis hermo menee sihen, ettei saa tehdä sitä vähääkään. Tosin taas tajusin, ettei kovin paljoon välttämättä pystykään. Ärh.

Eilen ihan vähän väkersin jotain Belgaa odotellessa ja sehän kostautui heti. Yö ja aamu pahimpia aikoihin. Särkee. Syynsä lienee myös runtukelissä. En tykkää, en sitten yhtään. Kulutankin tämän päivän kirjoittamalla Valentiinolle sekä mahd. laatimalla jotain muutakin, jos jaksan. Pää väittää aina, että jaksan – muut paikat tajuavat sen vasta paljon myöhemmin. Epäreilua. Pitäisi aina yrittää muistaa, mutta kun on vaan niin kirotun tyhmä. .(

Tänään ei siis oikein aihetta muuhun. Yllätysrojektikin kuivunee kasaan. Auttaisikohan pala omenaa tai hapankorppua?

ALLEKIRJOITUS

POLKA – NYT EI TAAS KUNNOLLA KULJE!

4 vastausta artikkeliin ”Normiperstai

  1. Kolmelta yöllä iski sellanen kipukohtaus et pois alta, eli myötäelän täällä. ;DDD

  2. Palane kikenaa voi hyvinki helpat. Määki meina sain tosa huamat, etei se mun säkilline baskemma makust olekka, vaik hunnimaast kuskattu onki. Sitäpaitti: omenapora jo uhkaski ruastu! :b

    Nii, krumpeli. Koitan kovast vältel. Mää arvaan et siit pääse yht huanost erosse ko tsoklaatist… *virn*

    Vklop!

    • Mull ei semmost olekka, mää ole huano ihmine…..Mutt maistu ne silti! :) Krumpeli o vaarallist, siihe jää kiini, tulee riippuvaiseks… :)

Kommentointi on suljettu.