Mikään ei ole terveellistä…

Taas tuli luettua uutisia, oli ehkä tavallista enemmän sellaisia, jotka jotenkin sivusivat sairauksia, niiden hoitoa, ns. hyvää oloa *mitvit se mahtaisi olla*… Näistä luetuista jutuista saa sellaisen kuvan, että joka ikinen sairaus on ihmisen / sairastuneen oma vika. Ikioma vika; on syönyt ja juonut väärin, liikkunut joko liian vähän tai väärällä tavalla ja muutenkin aiheuttanut itse itselleen kaikki fyysiset ongelmansa! Jos on kaiken lisäksi sattunut tupakoimaan, tuomio on varma. Jostakin syystä nyt juominen on muutamaksi vuodeksi näköjään tökätty syrjään eli se ei ole pinnalla. Eli lyhyesti: teet mitä tahansa, kaikki on oma vikasi. Selvä… sitten joudut sairaalaan, hoitoon, leikkaukseen tms. Jos et toivu tarpeeksi nopeasti, taas kaikki on oma vikasi! Vaikka paikan ruoka on syömiskelvotonta ja vetäisisit puollimaratonin käytävällä päivisin – ihan oma vika, jos et ymmärrä mennä sänkyyn juuri sillä tavalla kuin *terve* fysterppa on ohjeistanut. Tällöin sinä olet hoitokielteinen ja sinulla on aistittavissa selkeitä mielen ongelmia! Se, että oma tapasi on toisen mielestä oikea, ei pelasta mitään! Sinä et tottele 100 %:sti annettuja ohjeita ja sehän tässä on väärin!

Sairastunut itse, asiakas tai potilas, miten kutsutaankin, ei saa itse ottaa selvää sairauksistaan eikä hoidosta, ei varsinkaan lääkehoidosta. Nyt on nimittäin niin, että joka ikiseen Käypä hoito -suositukseen tyrkätään ensimmäiseksi liikunta! Ihan sama, mistä on kyse ja pystyykö ao. henkilö liikkumaan. Piste. Se on nyt päätetty, että liikunta on ainoa lääke ja siihen on uskottava. Olet aivan prleen kerettiläinen, jos menetkin kertomaan, että sinulla liikunta pahentaa kipuja, vie pariksi päiväksi petiin tms. Sinä vain luulet. Sinulla on aistittavissa ongelmia korvien välissä. Sitten alkaa tulla mielipide- ja psykoosilääkitystä. Se voi olla helpotuskin, koska niiden vaikutuksen alaisena et enää pysty liikkumaan mihinkään. Kipuihin ne eivät kyllä vaikuta pskannakkiakaan!

Minä alan todella saada tarpeekseni tästä, että joka sairauteen ensimmäisenä – siis hei – ensimmäisenä ”lääkkeenä” on liikunta. Vttu, kyllä minä likkuisin ihan mielelläni, jos pystyisin. Satun myös olemaan niitä fibroa sairastavia, joilla liikunta oleellisesti pahentaa tilannetta (moneksi päiväksikin). Tähän kun lisätään nykyinen tilanne, ei kuulkaas naurata hetkeäkään! Olen saanut kolmet erilaiset ohjeet siitä, milloin voisi kuvitella etenevänsä istumaan esim. takson penkille sekä kävelemään rollerin kanssa hissuksiin ostarilla. Lääkityksestä soittaa tänään se kipupkl:n lekuri, joka nauraa suoraa huutoa valittaessani särkyjä, kolotuksia ja kipuja.

Minä olen tänä aamuna niin harvinaisen vttuuntunut tähän ihmislajiin, joka ilmeisesti itse uskoo puheisiinsa. En ikinä ole toivonut kenellekään pahaa, joten toivon heillekin vain jotain sellaista sairautta, johon he itse sanovat automaagisesti liikunnan auttavan. Eihän se ole rumasti sanottu, eihän?!

ALLEKIRJOITUS

POLKA – EN VARMASTI YRITÄ TÄNÄÄNKÄÄN ULOS!

13 vastausta artikkeliin ”Mikään ei ole terveellistä…

  1. Olen kurkkuani myöten täynnä näitä käypähoito- tms liikuntasuosituksia. Totta hiivatissa jokainen (no melkein) tietää, että liikunta tekee hyvää. Mutta esim juri kipupotilaille se on usein täysin mahdotonta, kun ja jos liikkumaan pääsee, siitä kärsii kahta kauheammin monta päivää, niinkuin sinäkin tiedät.

    Sitten tämä masennus ja liikunta. Huokaus. Ei helvetti (anteeksi), en jaksa jauhaa siitä enää. Olen koko ikäni harrastanut liikuntaa. Olen pelannut tennistä, olen hölkännyt, uinut pitkiä matkoja järvissä, pyöräillyt, hiihtänyt joka hiivatin kevät Lapissa parisataa kilometriä ja täällä hiihdetyt päälle. Kunnes polvet krakasivat. Siirryin kävelyyn ja järvihölkkään. Tapani mukaan niitäkin tein/teen melkoisia määriä.

    MUTTA mikään näistä ei estänyt vakavaa masennusta tulemasta. Kyllä siihen syyt olivat ihan muut kuin liikunnan puute. Vaikeimpana aikana minua ei saanut kirveelläkään ulos ja liikkumaan. Ja valitettavasti, noin 15 tunnin viikottaisesta liikunnasta (kesällä järvessä toinen mokoma lisää) huolimatta aina silloin tällöin tulee vaikea masennusjakso.

    Hypinkö seinille?

    Hemmettiin nämä kaikkitietävät tutkijat liikuntasuosituksineen.

    Taas vuodatin sun blogissa, mutta olet sanonut, että saa :) Kiitos ja anteeksi :D

    Nyt pitää lähteä tissitutkimukseen eli mammohrafiaan kaupunkiin..

    • Niin totta – tai et ole ainoa, joka tästä on puhunut masennuksen kohdalla. Eikös jossain ollut juuri tutkimus siitä, että kaikki eivät tod. saa mitään endorfiinikicksejä juoksemisesta? Mä en ymmärrä, miten tähän on menty?! Tai ymmärrän – joo – ei tarvitse miettiä tarkemmin esim. minkätyyppistä terapiaa, lääkitystä jne. oikeasti tarvitaan. Tää on niiiiiiiin helppoa. Ja jos ei jaksa tai pysty, on hoitokielteinen. Auts, nyt mä valitan. Sorry! ;)
      Hyvää grafiaa sitten vaan! :) Onneksi sitä ei vielä tehdä juosten…

  2. ou jee, juokse villi lapsi…

    V 2010 kirjoitin tän blogiin eli Juokse, Maisa, juokse.

    – Missä Maisa on? Sitä ei ole näkynyt aikoihin.
    – Se on juoksemassa.

    – Juoksemassa? Maisa? Miksi?
    – Lääkäri käski.

    – Ja Maisa lähti?
    – Kyllä. Lääkäri sanoi, että masennukseen auttaa liikunta.

    – Mutta entäs sen polvet? Miten ne kestää? Eikös sillä ole kulumia tai jotain jäykkyyttä?
    – Liikunta auttaa. Sanoi lääkäri.

    – Entäs se Maisan verenpaine, eikös sen pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin?
    – Lääkäri sanoi, että sen pitää lisätä liikuntaa.

    – Ja nyt se sitten on juoksemassa?
    – On.

    – Yksinkö se juoksee vai onko Osku sen mukana?
    – Oskuhan jätti sen toisen naisen takia syksyllä. Lääkäri sanoi, että sydänsuruihin liikunta on parasta lääkettä.

    – Vai sellaista.
    – Joo, se kävi monen eri lääkärin luona, psykiatrin ja fysiatrin ja ortopedin luona, ja kaikki ne sanoi samaa. Liikunta auttaa. Joka vaivaan, särkyyn, kipuun ja tuskaan. Niin kropan kuin mielen.

    – Missä se oikein juoksee? Tuossa pururadallako?
    – Ei, se lähti puoli vuotta sitten lenkille ja viimeksi se on nähty Ivalossa.

    – No, on se pitkä juoksulenkki.
    – Lääkärin määräyksestä.

    – Koskakohan se tulee takaisin?
    – Kai se sitten tulee, kun se on ihan terve. Tai mistä sitä tietää. Katsotaan, sanoi lääkäri.

    • Mä muistan tämän kirjoituksen hyvinkin. :) Tottahan se – ei se ehkä tulekaan takaisin, mutta jos joku on ottanut kuvan vaikka Nevernorkin maratoonilta! =E

      • Hyvä kirjoitus Maisasta. En ollut nähnyt sitä, tai en ainakaan muista. Muisti pätkii, pitää varmaan liikkua enemmän. :D

        Tissit tarkastettu, 3 viikon sisällä tulee tietoa.

  3. Liikuntaohjeistelut herättävät murhanhimoa…

    Tahdon kyllä arvata syyn idioottijuoksun viljelyyn. Mitä kauemmas viljelystä so. oikeasta elämästä ihminen kaikkoaa, sitä enemmän syntyy tarve ripustautua ohjeeseen. Hiljainen tieto on juossut liian hiljaa, ja johonkin pitää harhautuneen yliopistoplantun itsensä kytkeä. Liikunta. Hajuton, mauton, väritön ja näennäisen vaaraton ohje. Perfect. :(

    • Eli pitää siis vastata / määrätä jotain?! Tosiasiahan on, että on tod. sairauksia, joissa liikunta (ja vähänkin rajumpi sellainen) voi aiheuttaa korjaamattomia vahinkoja – mutta mitä siitä, kuolee terveenä *vttu!*. Anteeks, tää vaan käy niiiiiiiin mun hermoille nyt. :(

      • Juu ei tod. Leguurin pitäisi olla vähintään sen verran viisas, että osaa olla määräämättä, jos hyödystä ei ole takeita. Ehkä ne joskus olivatkin. Kun oli aikaa muttei rahaa. Nythän on toisinpäin.

        No, ei sitä järkeä kaikilla ennenkään ollut. Minun näköongelmani havaittiin 12-vee. Leguuri: »Klaseille olisi tarve. En kuitenkaan määrää niitä, koska ne vain jäisivät piironginlaatikkoon.»
        Vuoden päästä oli pakko. Vetkuttelun seurauksena minusta tuli pysyvästi likinäköinen. Simmottis.

  4. Mun lääkäri on onneksi viisas mies. Hän kielsi multa juoksemisen.

    Kyllä sä järkevänä ihmisenä tiedät, mikä sulle sopii. Hitot kaiken maailman ohjeista.

    • Todella outo mies *tsihih*, mutta siis viisas!
      Näin kai se on nähtävä. Uskon tietäväni, joo, ongelma on vain se, että kukaan ei puhu noista vältettävistä toimista (siis lonkka – ettei se lonksahda sijoiltansa). Eikä siitä, milloin lupa yrittää kävellä ilman apuja (tai kepin kansa) tms. Taidan tässä vkonloppuna viimeistään alkaa tähän hupiin – ois pakko alkaa hoidella asioita!

  5. Tähän vaan totean, että mitä vittua nyt oikeesti? Tässä on esimerkki sellaisesta oliosta, joka eli kaikkien suositusten mukaista täydellisen terveellistä elämää kunnes yhtäkkiä vaan viikossa hajos täysin, vieläpä tuntemattomasta syystä. Että se siitä liikunnasta, ravinnosta, työstä ja muusta ”ihmisen elämän tärkeimmistä asioista”. Vittu. Pitäs kaikkien vaan elää kaikkien suositusten vastaisesti, tämä on meikäläisen neuvo! Murrr.

    • Niinpä, etkä ihan varmasti ole ainoa! Tuo helkkarin puusilmäisyys asioissa vistottaa välillä niin prleesti. Vain yksi ”lääke” ja jos se ei sulle sovi, olet hoitokielteinen. Ja btw, fibrollekin taas naurettiin kipupolilla, että näin…. saahan sille nauraa, mutta se ei tee elämää mitenkään helpommaksi kaiken muun paskan ohella.
      Mä kannatan – eikä aina tarvii olla suositusten vastaisesti vaan just siten kuin itsestä tuntuu oikealta ja milloin itse voi hyvin noin niinkuin subjektiivisesti! Murrrr kans.

Kommentointi on suljettu.