Joskus vaan ei jaksaisi…

En minä huvikseni valita. Eikä se ole kivaa. Enkä aina tosiaan jaksaisikaan.Se nyt on kuitenkin niin, että pieni mieli toivoo senkin kantautuvan eteenpäin, jonnekin. Ei siis vain vakkarilukijoille.

Muuten ei täällä ole mitään rapottavaa. Muistan, miten vielä osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa ihmettelin, kun eräs tuttu invatakson käyttäjä kertoi joutuneensa olemaan sisällä koko talven.Juteltiin siinä ja sanoin varmaan, etten kestäisi. No joo, paskapuhetta. Ihminen sopeutuu melkein mihin tahansa. Olen kökkinyt sisätiloissa ainakin 1.5 v. ja käynyt vain ehdottoman pakolliset lääkärit ym. joita ei ole voinut kukaan muu hoitaa! Niin se piiri pikaisesti suppenee eikä tämä aina edes tunnu oudolta. Meno alas avaamaan ovea on Kuukauden Seikkailu… Tänään taas Belga saa kertoa, joko uskaltaisi yrittää itse luistella pihaan Crocsit jalassa…

Jep, torstai, eli Belga tulee ja käy ruokakaupat, apteekin ja kirjaston. Sama rundi, melkein samat asiatkin sekä hyvin samanlaiset muonat joka viikko. Pääasia, että saan ainakin omenoita ja kaffetta… Taidan leipoa lapselle mukaan muutaman muffarin! *uhoa!*

Taas ollisi oikeasti niin paljon sanottavaa, mutta se on myös niin turhaa. Lisäksi en aio enää ikinä hehkuttaa mitään, mikä ei ole sataprosenttisen varmaa. Eli eipä taida löytyä mitään kiinnostavaa lukijoillekaan.

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTAKIN SE ODOTTAA JA ODOTTAA JA ODOTTAA!

6 vastausta artikkeliin ”Joskus vaan ei jaksaisi…

  1. Niinhän se menee, elämänpiiri supistuu iän ja vaivojen myötä koko ajan. On ollut hämmentävää se huomata. Toisaalta en enää kaipaa maailmanympärimatkoja, mutta joskus iskee ahdistus ja tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Toisaalta taas on hyvä kun saa olla oman kodin rauhassa. Tasapaino? :(

    Tulisi edes kesä ja sinäkin pääsisit, toivon niin, edes pihalle asti.

  2. On täällä muitakin sisätilakökkijöitä. Sitä paitsi eräs heistä sangen häpi. Kuka muka sanos, et IRL olis pakolline? :D

    • Ei kukka sanonu. Mutt ko olis semmostki, ko kahre vuare aikan ols itte pitäny pääst hoitama – kaikke voi netistä, iha! ;) Muute virtuaalielämä onki paljo helpomppa ko IRL.

  3. Täällä kanssa. Sisällä jo enmuistamonettavuotta … jos se yhtää lohduttaa vaiks ei se mitään lohduta. Olen juuri alkanut miettiä tota palvelutalosydeemiä vaiks oonkin sinne kai nuorehko, tai mistäs sitä tietää? Voisin kuvitella että olis kiva raahautua alakertaan aterioimaan kerran päivässä. Olis rennosti ainot, verkkarit ja puuvilla-teeppari yllänsä eikä kukaan katsoisi kovin pitkään perään. Niin ja ne rocksit. Jotain tässä pitäisi kai ruveta tekemään itsensä hyväksi koska mulla ei ole tuollaista superihanaa poikalasta auttamassa. Olet onnenmyyrä sen puolesta. Mun roskat joutuu pieni lapsenlapsi roudaamaan roskikseen, eli kun viimeeksi vei niin niitä oli 3 isoa jättiroskapussillista. Ainoa ihmissuhteeni joka tuntuu tajuavan etten selviä yksin enää. No mutta hei, eteenpäin sano elävän mieli vai miten se menikään… Kesällä pääset ainakin parvekkeelle ja pihalle, uskoisin niin. Siitä se alkaa se onnen kääntyminen epäonnesta onneksi. Minäkin aion istua keskellä paheksuvaa pihaa, raahata roskat itse ja ehkä päästä jopa lähikauppaan koskettelemaan tavaroita ihan itse :) Ai niin, mun yksi lapsuudenaikuisista kavereista kaatua mätkähti tajuttomana kotonaan sohvan eteen ja viettää nyt neljättä viikkoa sairaalassa halvaantuneena. Kaikkea senkin hoidossa mätti ja lopulta ne viskasivat sen vanhusten sairaalaan toipumaan siihen kuntoon kuin nyt toipuu. Notta siellä sekin makaa eikä tulevaisuus näytä silläkään kovin hyvältä. En tiedä miksi kerroin…

    • En osaa tuosta sanoa mitään, kun en (ilmeisesti?) tunne ja tiedä tilannettasi. Palvelutaloonkin on joissain kunnissa tod. hankala päästä ja jos pääsee, maksu vie kaikki rahat…
      Itse varmaan tiedät, voisitko saada kotihoidosta apuja tai palveluseteleitä tms.
      Mä vaan uskon, että kotona on yleensä parempi jos selviää itse. Siinähän se just on. Ja mä tiedän, että saan olla onnekas Belgasta. Toistaiseks ei ole perhettä eli ei ole niitä velvollisuuksia ym. Ja kyllä mä aina kysyn, sopiiko avittaa, kiittelen enkä ees pyydä tekemään kaikkea (sen takia täällä onkin niin jotenkin… epämääräistä, kun en oo ite pystynyt).
      Hyvä, jos molemmat päästäis jo kesällä itse kauppoihin! :D Kulutus se virkistää *tsihih*, Suomen taloutta.
      Hmmm, mun ystävätär halvaantui n. 17 v. sitten ja toipui yllättävän hyvin, kun pääsi suoraan sairaalaan (vieressä) ja sisko oli hoitsuna jo tehnyt oikeat päätelmät ja kertonut puhelimessa. Oli siis onnea mukana. Jäi siitä sellaista, mikä ei korjaannu eli nyt on HKA ja apuja sekä liikuntaest. suunniteltu vuokrakämppä, tosi kiva. Toivottavasti kaverisi selviää yhtä hyvin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *