Joku ”muu” päättää puolestani!

Ihan ensiksi, tämä Hyyssin kipupolin filiaali Peijaisissa seuraa toki tarkkaan  sen Tylsän Kirveen ohjeita. Leidin, joka noudattaa hoidoissa ja määräyksissä täysin omia, vanhentuneita ja asenteellisia mielipiteitään. Meikäläisen kohdalla ei ollut tärkeää kipu, sen voimakkuus tai esiintyminen tms, vaan se, että heti-just-oitis on ajettava alas lääkitystä. Ja ihan heti, välittömästi, se määrä mikä nostettiin leikkauksen jälkeen… Ei puhettakaan muusta! Yritin siinä keskustella ihan asiallisesti ensin siitä, että kun tuo lääkitys nyt on niin moneen muuhun(kin) kipuun eli selkäongelmiin, käsiin, olkapäihin ja vielä on fibro. Eipä siitä tullut kuin epämiellyttävä nauru, etten kai minä kuvittele tämän olevan jokin fibrolääke? No en, en todellakaan. Koska leidi joutuu kuitenkin uusimaan vielä tämän repsun, pyysin merkitsemään aikaisemman lääkenoston ym. etten joudu hankaluuksiin jatkossa muiden lekureiden ja Kelan kanssa. Kun yritin kysyä siitä, mitä saisi tehdä ja muuta, hihiteltiin taas sille, etten ymmärrä keskustella fysterpan kanssa. Ilmoitin jutelleeni kolmen fysterpan kanssa ja saaneeni joka kerralla erilaisia ohjeita ja varoituksia. Hän tarjosi käyntiä kipupkl:lla – ei tämän takia vaan ilmeisesti näki taas jotain erikoisia asioita mielessäni *voi huokaus*. Kieltäydyin ja sanoin, että minun on turha tulla sinne riitelemään, koska meillä on asioista niin erilaiset käsitykset. Sanoin myös, että minä en ole kuullut mitään hyvää heidän toimistaan ja tarkoitin tällä lähinnä samantyyppisessä tilanteessa olleita / olevia. Hyvin olivat närkästyneitä – kuulema kiitoksia vain satelee! No siinäpä tämä tilitys – olen jo ajanut alas 10 mg. Piruuttani tässä mietin, lopettaisinko koko kekosen ja alkaisin dokata sekä käyttää huimeita! Vaste olisi varmasti parempi ja elinaika lyhenisi eli minuun ei tarvitsisi enää kohdistaa tulevia säästötoimia!

Niin, ne säästötoimet. Oli mennä huonot housuun eilen lukiessani ensimmäisiä lyhyitä tiedotteita uusista säästötoimista. Ou jee, vanhukset ja vammaiset olivat heti toisena tärkeysjärjestyksessä. Kynnys ry. kommentoi nyt *vielä* melko lyhyesti. Näyttää kyllä pahasti siltä, että tärkeimmät kaikista eli asuminen ja kulkeminen ovat niitä, joissa nimenomaan säästetään (-> nostetaan hintoja, hankaloitetaan tilaus- ym. menettelyä). Se on niin helppoa, kun ja jos samalla pyritään vammaislakien uudistamiseen… kukaan ei huomaa, eihän?! Lakiuudistukset kestävät yleensä pitkään ja ennen niiden voimaantuloa *kyseessä sinänsä voi olla oikein hyväkin uudistus, eihän sitä tiedä* on lupa elää kuin pellossa ja viedä viimeisetkin oikeudet! Eniten itseäni ainakin pelottaa tuo kuljetuspuoli. Juuri kun se on täälläkin toiminut edes jotakuinkin kohtuullisesti. :(

Tuosta kaikesta johtuen olisi parasta alkaa kuntoutua ja nopeasti! Minulla on asioita hoidettavana. Minun on päästävä liikkeelle. Eli, tänään kaivan pikkukepin esille ja hissukseen alan katsastaa kävelyä sen avulla. En uskaltane vielä ulos, joten sisäharjoituksia sen kanssa. Ulkona olisi tarkoitus kuitenkin kulkea rollerin kanssa, en minä muuten uskalla. Enkä tiedä, uskallanko muutenkaan. Se on vaan testattava. Ehkä jo tässä kuussa voisi käydä tuossa ostarilla, 300 m päässä. En ole käynyt siellä 1.5 vuoteen. Muuten, se on oikein jännää aloittaa itsensä kiusaaminen ja riuhtominen tässä samalla lääkitystä pudottaen. Epäilen, että edessä on tavallistakin pidempiä ja unettomia öitä.

Belga tulee päivällä ja käy asioitsemassa; kirjat, mömelöt sekä vihannekset. Yritän keksiä jotain kivaa lauvantai-lounasta, mutta ideat ovat taas vähissä. Pääasia, että on kuitenkin jotakin syötävää! :P

ALLEKIRJOITUS

POLKA – VIIMEINEN OMENA KULHOSTA ULOS!

22 vastausta artikkeliin ”Joku ”muu” päättää puolestani!

  1. Odota nyt vielä vähän sen ulkona kulkemisen kanssa. Tiet oli paikoitellen tosi jäiset, kun kävelin eilen sun luo. Kuhan kevät tulee ja kadut on sulat, sitten kävelytän sua ulkona ympyrää.

    Ja jos alat dokata ja käyttää huumehia, niin pliis, älä kaadu ja joudu vuoteenomaksi! Nurse Susu ei kestäisi sitä, liian pitkä pesti ;)

    Oma järki paras järki noiden lääkkeiden ja liikkumisen kanssa.

    • En mä taida edes päästä ovista yksin ulos… mutt jos jotenkin… Mulla vaan menee hermo! Näihin muka-terppoihin ja muka-kaikkeen; prle, kukaan ota kantaa mihinkään! Mä haluaisin tsekata mun vaatteita ja nukkua oikeinpäin sängyssä. :(
      En. En sitt mee yksin ulos, mutt saat tulla ulkoiluttamaan meitä! :o
      Tunnetusti mulla ei ole järkeä, mutta varsin vahvat mielipiteet…

  2. Pakko taas laittaa tänne yks stoori noista kuljetuspalveluista (Rantikselle tiedoksi, että tämä ja edellinen löytyvät myös novellikokoelmastani Pellen muotokuva, kannattaa ostaa, eikä täältä ilmaiseksi lukea, hahha. Törkeästi käytän hyväkseni Polgaa itseni mainostamisessa!)

    Martti oli tehnyt ratkaisun. Signe tiesi, ettei miehen päätä käännetty. Mikä oli kerran päätetty, se myös piti. Signe ei voinut kuin tyytyä, katsoa vierestä. Mies puki ylleen vain kevyen tuulitakin, laittoi topan tupakkaa taskuun. Miehen käsi oli viileä, Signe puristi lujempaa, olisi halunnut sanoa jotain.

    – Minä menen nyt, Martti sanoi, otti rollaattorista tukea ja lähti. – Kiitos kaikesta, Signe.

    Signe huokaisi katsoessaan Martin valokuvaa piirongin päällä. Martin kuolemasta oli kaksi vuotta, eikä päivääkään kulunut ilman kaipausta. Joskus Signe mietti, että hänen olisi pitänyt lähteä yhtä aikaa Martin kanssa. He olisivat voineet yhdessä seistä ja odottaa kuljetusta. Sitä Martti ei ollut kuitenkaan halunnut.

    – Sinä olet terve, Martti oli sanonut. – Elä vielä vähän aikaa, tulet sitten perästä. Minä laitan siellä kaiken sinulle valmiiksi.

    Ehkä Martti oli ollut oikeassa. Signe oli ollut silloin vielä terve, toisin kuin Martti, jonka kävely oli vaikeaa lonkkamurtuman jälkeen. Leikkauksen jälkeen Martti oli laitettu sairaalasta kotiin, luvattu kyydit terveyskeskuksen fysioterapiaan. Niitä kyytejä odotellessa Martti oli saanut keuhkokuumeen, joka pitkittyi, ja kuumeen myötä miehen elämähalu katosi. Martti oli päättänyt tilata viimeisen kyydin.

    Signe kaatoi itselleen toisen kupin kahvia. Hän vilkaisi ulos ikkunanverhojen lomitse. Naapuritalon pyörätuolityttö istui edelleen ulko-oven edessä. Taksi oli tuonut tytön jo puoli tuntia sitten. Räntää satoi, tyttö oli muuttumassa valkoiseksi. Signe oli puhunut viime vuonna tytön äidin kanssa, ihmetellyt, miksi tyttö istui pihalla sateessa, kylmässä ja tuulessa.

    – Kuskien pitäisi avata ulko-ovi ja viedä rappukäytävään, tytön äiti oli selittänyt. – Tytöllä on kotiavain, ja hän pääsee kotiin koulun jälkeen, jos pääsee rappukäytävään.

    Joka päivä tyttö istui ulko-oven edessä. Joskus joku ohikulkija avasi tytölle ulko-oven, joskus hän sai odottaa, kunnes äiti tuli töistä.

    Signe pudotti ikkunaverhon paikoilleen. Hän olisi halunnut mennä tytön avuksi, mutta pihan ylittäminen ei onnistunut. Katkennut verisuoni päässä haittasi edelleen, teki jalat huteriksi ja heitti pitkin pituutta varoittamatta.

    Ehkä minun pitää tehdä niin kuin Martti teki, Signe ajatteli. Ei tästä tule enää mitään. Tämän terveemmäksi en enää tule, ja Marttikin jo odottaa minua. Johan minä olen täällä ollut.

    Signe otti lapun, jolle kotipalvelun työntekijä oli raapustanut puhelinnumerot. Hetken Signe mietti, kumpi olisi helpompaa, jäätyä kuoliaaksi vai nääntyä nälkään, teki sitten päätöksensä.

    – Kalmio-ateriapalvelu, miten voin auttaa?

      • Kuten huomaat, mielipitelöinkin kaksi kertaa – niin vahvat ne ovat… :) Sorry!
        Tuo Kupittaan juttu ahdisti aamulla muakin. Se oli tod. huonossa maineessa jo varmaan 40 v. sitten. Kävin myöh. katsomassa siellä kaveria (suljetulla) ja meininki oli aika törkeää. Ei tietty ihan niin pahaa vieraiden nähden, mutta silti… Jos oli liian kiihkeästi anellut tai ”käyttäytynyt huonosti” ei saanut tupakkaa – askit olivat kansliassa, hoitajilla jemmassa, sieltä sai pyytää (omiaan siis!) korkeintaan 1 kpl tunnissa. Jos ei hoitajille sopinut (syytähän ei ollut tarvis kertoa), ei sitä saanut. Kaikkea muutakin + paljon pakkolääkintää eli kysely lääkkeiden koostumuksesta, määrästä ym. poiki niiden antamisen ruiskeena, joka olisi tainnuttanut norsunkin. Myös puolipakkosyöttämistä harrastettiin.. Niin sitä annettiin pätemistarpeisille hoitajille olematonta valtaa yli ihmisen pienen elämän… Kävelylle ulos kaverin kanssa ei päässyt, olisi pitänyt olla hoitaja mukana. Ao. osastolla nukuttiin salissa, en tiedä montako, mutta siis useita… Joku ei nukkunut vaan kierteli kuulema kaikki yöt pistelemässä muita nuppineulalla varpaaseen (tämä tarina on tosi). Hoitajien mielestä asiassa ei ollut ongelmaa, koska neula ei vahingoittanut ketään *hmm*. Mitään ns. oikeaa hoitoa, keskustelua, terapiaa ei ainakaan kaikille annettu. Suurin osa odotti lääkärin käyntiä (2 x vkossa), että olisi päässyt muualle tai kokonaan pois. Koko paikka oli ahdistava. Jollekin mammalle huudettiin koko ajan, kun hän yritti nukkua (sohvalla, sitten lattialla jne). Kielenkäyttö ei ollut sitä tasoa, että edes minä kehtaisin käyttää puhutellessani ihmisiä. Hyi, tulipas paha olo…

  3. Jäinkö mä kiinni ilmaiseksi lukemisesta? :D
    Tuli mieleen kun ennen junassa aina joku oli ostanut Iltasanomat ja seuraavassa penkissä aina joku toinen sitten kurkki ilmaisekis otsikot.

    Meen tilaamaan se Pellen, kerta, nii… :(

  4. Eihän tässä haluta enää edes parannella masista, masentuisi saatana vaan uudestaan tämmöisessä maailmassa. (Ei ole tarkoitus kääntää katsantoa esim. minuun yksilönä vaan ylipäätään tähän ihmisrotuun.) Ainakin pitäis jättää uutiset ynnä muut lukematta koko loppu elämänsä ajan ja elää pää jossain pehmustetussa, topatussa pesupallossa kukkalasit silmillä!

    Mä mietin (eiks se oo jo askel eteenpäin kun on ajatuksiin asti päästy :D) joka viikko meiän häkkivaraston inventaariota ja kirppisviikonloppua, silloin lokkaan sieltä sulle sen Nanson paidan ja pistän jonkun kivan paketin tulemaan! :)

    • Joo, uutiset vois jättää lukematta, mutt sitten kaikki pasha tulis yllättäen. Nyt ehkä ehtii vielä tehdä jotain ennen… siis hakea / anoa, jos on tarvis jne.
      Ei kiirusta…. mullakin ois yhtä ja toista kirppari (tai kierrätys) tavaraa, mutt nyt ei sitten saa kumarrella, ei kurkotella, joten katselen taas liikkuvaa kuvaa.

  5. Kuinka kauan siitä sun operaatiosta nyt on? Oletko jo saanut kutsun kontrolliin? Se pitäisi olla parin kuukauden kuluttua leikkauksesta.
    Mulla on kyllä vähän sellainen tunne, että sinut vähän keväämmällä nähdään siellä Malmin raitilla ’viilettämässä’. Sitä kohti!

    • Kai 6 vkoa tai 7. Ei vielä mitään kutsua…
      Saa nähdä, en mä ole vuosiin kävellyt ostarille (selkä, akillesjänteet ym) eli sen voi varmaan unohtaa heti.

Kommentointi on suljettu.