Helmikuussa on hyviä puolia!

Ihan ensimmäiseksi tietty se, että tämä on tavallista lyhempi kuukausi ;) Edelliseen liittyen voidaan tällöin olettaa, että sietämättömän kivuliaita päiviä on myös suhteessa vähemmän, eikö? Lisäksi nyt saa jo odottaa, että kevät on joskus tulossa… En tiedä, onko siinä nyt varsinaisesti mitään odotettavaa, mutta kuitenkin. :P Ehkä lukijoiden kannalta on nyt olennaista myös se, että kertomani Polkan jännärojekti ratkeaa viimeistään kuukauden lopussa!

No, siinä sitä olikin taas – sitä lievästi positiiviseksi väkisin väännettyä eloa. Muuten minulla menee kohta hermo. Ainakin yksi. Makoilu nimittäin ei ole lempipuuhia, ei varsinkaan, kun on vain kaksi ns. luvallista asentoa. Ärh. Istumaan pystyn tuolla tietyllä (siis sallitulla – on määräykset, minkä korkuisella ja muutenkin minkälaisella tuolilla istua) keittiön tuolilla n. 5 – 15 min. ilman kohtuutonta kipua. Jos menee pidempään, kuten usein menee, ylösnousu ja sen jälkeiset hetket ovat helvetillisiä. On mentävä suoraan makoilemaan, siis sinne menettämään sen hermonsa. Kävely onnistuu rollerin kanssa, mikäli vedän suht suoria linjoja täällä residenssissä. Mutta se ei kovin pitkään onnistu, koska keittiöhommat ovat sellaista mene pari askelta, väännä ja käännä, palaa ja tee sama toisinpäin -tyyppistä askeltamista. Ärh. Okei, antaa olla. Ehkä joku tajuaa, miksi kaikki ei nyt vaan ole sellaista ruusuilla tanssimista! :(

Mutta kyllä minä yritän. Minä yritän enemmän kuin ehkä luulettekaan. Kaikenlaista.

Huomenna kipupkl:n hoitsu soittaa ja minun varmaan pitäisi valmistautua. Vistottaa jo etukäteen se väheksyntä ja suhtautuminen, joka oli jo viime kerralla kuultavissa. Minun pitäisi olla jo vuosien karaisema tästä aiheesta, mutta ei se ole niin yksinkertaista!

Aha, väninäksikö on menossa? No, tänään taas toimii Polkan koekeittiö. Se aloittaa pilppomisrutiinin jo melko pian ja tarjolle lävähtää jossain vaiheessa jotakin muutakin kukkakaalipitoista muonaa kuin pelkkä aloo gobi. Kerron sitten tästäkin lisää – jos jotakin kerrottavaa on. Muonan lisäksi pitäisi taas tarkistaa taloudellista tilannetta ja käydä samalla maksamassa pari laskua. Lisäksi minulla on kesken kohtuullisen hyvä kirja ja kaffen kanssa on tarjolla joko piparitaikinaa tai krumpelia. Periaatteessahan kaikki on siis hyvin. Varsinkin näemmä muiden ajatustasoilla.

Paitsi että minua väsyttää aivan tolkuttomasti, koska en pysty nukkumaan – sekä kivut että nuo pakolliset asennot saavat aikaan sen, että on pakko nousta ylös muutaman kerran yössä, koska muuta ei vaan voi tehdä. Räyh. Ei ollut tarkoitus vain valittaa, mutta siksi tämä taas näytti kääntyvän. Pahoittelen. Pahoitin myös mieleni tekstistä, jonka luin eilisiltana ja joka ei itse asiassa mitenkään liity minuun tai tilanteeseeni.

Parempi lähteä riisumaan aamuomena ja samalla sheivaamaan yksi kivi…

ALLEKIRJOITUS

POLKA – JOTKUT ASIAT OVAT NIIN PIENESTÄ KIINNI!

6 vastausta artikkeliin ”Helmikuussa on hyviä puolia!

  1. Maltan tuskin odottaa sitä jännärojektia :)

    Toivotaan, että hermo ei mene lopullisesti sen kiputyypin soitossa huomenna.

    Mitä tulee lusmuiluun, niin en oikein usko, että sinä mitenkään sellaista harrastat, kun mikään lusmuiluasento ei ole hyvä.

    • Hmmm, mä en tiedä olisitko sä ihan hirmuisen innostunut… *wirn*
      Toivotaan. Mä aika hyvin tiedän kyllä aiheet… eli kaikki kipulääkitys alas (koska tottakai kivut leikkauksen jälkeen ovat jo ohi!) ja jos jotain tarvitsee, se on vain korvien välissä ja mielipidelääkitystä kehiin. Tämä se pääasia on – ettei kukaan nyt vaan söisi kipulääkkeitä vaan jotain muuta.
      Tuo on enemmän totta kuin uskotkaan – sopivaa paikkaa ei tässä huushollissa ole!

    • Aivan – eikä se mukavuus niinkään. Olisin myös omatoimisempi, aktiivisempi muualla ja paljon paljon muuta. Koska en pääse liikkeelle, en voi ihan kaikkea sentään hoitaa (ja saada) netinkään kautta. :(

      • Just näin. Lääkärit on kuin kiduttajia, ei ne lisää kivunlievitystä.

        Miks hitossa ei? Veenkö väliä sillä on vaikka vanhempi ihminen jumiin jäisi johonkin kivun poisvievään aineeseen.

        Itte olen opiaatteja käyttänny jotain 20+ vuotta.

        Lääkekannabis käyttöön ja hinta 50% minimissään alas.

Kommentointi on suljettu.