Versio Polka 2.0 – kaatuuko vai ei?

Rapotusta lupasin, mistäkähän aloittaisi?! Polilla vietin melko täsmälleen 5 h eli koko aukioloajan. Yksi opus tuli luettua, yksi pullo vettä juotua ja omena syötyä. Ei, minä en hermostunut kuin aivan viime metreillä – silloin iski kipu-väsy-kyllästys ja puolikielinen tohtori, jonka kanssa pääsin yhteisymmärrykseen vasta haukuttuamme yhteensopimattomat terveystietojärjestelmät *eikö ole vastustamatonta?*

Tulos: Uuden nivelen asennus perjantaina eli ylihuomenna. Riskit: paljon. Syy: jatkossa voisi olla ongelmia vielä enemmän. Saiskussa: jos jään henkiin, ulos maanantaina. Tuloksena siis pitäisi olla uusi, parempi versio eli Polka 2.0, joka toivottavasti käynnistyy myös vikasietotilassa.

Eli lyhykäisesti viime viikon rtg:ssä nivelen kunto oli kehnompi kuin edellisissä suht tuoreissa kuvissa. Mikäli ei leikkottaisi, edessä olisi joko jääminen kokonaan petiin ja / tai muita isompia ongelmia. Eli silkkoa siellä, vetelä täällä ja suo joka puolella. :( Ei, minä en tätä siis suuremmin itse halua. Syy: koska inhoan saiskussa olemista ja kaikkea mitä tapahtuu *saan aina vähintään flunssan, koen jotain ääriomituista jne*.  Lisäongelmana on tuon toteutus eli selkäydinpuudutuksella, joka ei viimeksi meikäläisellä toiminut ilm. spinaalistenoosin ja retrolisteesin takia. Sekoilin sitten pari vuorokautta nukutus- ym. pöllyissä ja olin sekä kipeä että pihalla, tapahtui kaikkea muutakin epämiellyttävää ylläriä. Tästä sain sentään (sekä muista selkäjutuista) annettua paperit puolikieliselle, joka yllättäen oli tyytyväinen saatuaan perusteltua faktaa.

Ehkä paskimaisin ongelma on kotiutuminen. Jos jään henkiin. Jos ongelmia ei tule ja minä tottavie toivon, että kerrankin toteutuisi se tuurin vaihtuminen edes vähän parempaan, minut päästettäisiin kotiin jo maanantaina, tod.näk. Tehän tiedätte, että täällä hoitajana on vain kissa. Minun pitäisi siis ihan yksin pärjäillä tässä ja kyllähän minä, mutta kunto voi olla tosi hakusessa. Se tässä on se ongelma. Sen lisäksi, että olen kauhuissani, en pysty nukkumaan, olen koko ajan oksennuksen partaalla ja ajatukset pyörivät vain tuon ympärillä! Apuja on toki luvattu, kiitokset Toverittarille (ja The Miähelle). Belgakin jotain varmaan ehtii ja pystyy, mutta ei nyt ihan koko ajan perään katsomaan. Ensimmäiset pari viikkoa siis tulisivat olemaan tod.näk. helvetilliset… Tässä nyt pitäisi listata ne rajoitteet, mitä ei saa tehdä ja se lista on mittava liiasta kumartamisesta kaikkeen muuhun eli kissanhoitopoliittisista toimenpiteistä aina läppärin käyttöön asti tulee olemaan isohkoja ongelmia. :(

Jaa, ehkä lopetan taas vänisemisen. Ei se mitään hyödytä.

Lady Minni on löytänyt uuden, kivan harrastuksen. Talouspaperiteline (sellainen itsekseen pystyssä seisova) kaadetaan kumoon ja sen jälkeen aletaan varovasti kynsien repiä paperia rullalta. Se on jännää ähräämistä. Minnin mielestä. Minä tyydyn käyttämään hauskasti rei’itettyä ja koristeltua paperia. Äsken annoin kissille ihan oman rullan, jonka tein parista arkista. Se tuskin kelpaa, nyt sitä tuijotellaan vain hyvin halveksuvasti! ;)

Uuuh ja yymmhh. Jos oikein panikoidun, voin jutun vielä siirtää tai perua. Soittavat huomenna tarkemmin perjantain aikataulusta. *anteeks, oksettaa* Menenpä riipomaan vähän lisää rauhoikkeita. Nyt jos koskaan kaipaisi V:tä tai Valentiinoa viereen kutvottamaan. Kaikki minun toiveeni ovat kuitenkin aina täysin mahdottomia. En minä nytkään oikeastaan toivo muuta kuin että olisin kotona ja viikko olisi mennyt.

Juuei, minulla ei ole muuta kerrottavaa. Jos jokin askarruttaa, kommaa voi aina tunkea tuohon lootaan. Yritän vastata päivän aikana. Privata voi toki jatkuvasti, niihinkin yritän vastata mahd. nopeaan.

ALLEKIRJOITUS

                 POLKA – PANIIKKI ON PIENTÄ TÄMÄN OLOTILAN RINNALLA

25 vastausta artikkeliin ”Versio Polka 2.0 – kaatuuko vai ei?

  1. Mulla on semmoinen kutina, että nyt homma menee hyvin. Usko pois. Polgan uudesta versiosta tulee PAREMPI!

  2. Nuo on hankalia juttuja, eihän kukaan haluasi leikkaukseen mennä, mutta jos muuten helvetilliset kivut niin kaikkia pitää ehkä yrittää. Kotiutuminen on todellakin hankala vaihe, yksinasuvalle. Eihän ne kaupungin avut mihkään riitä. Jos niitä siis saa.

    Minkä nivelen/nivelet ne sulle vaihtavat? Sairaalassahan ei nykyään kauan pidetä, joten se tosiaan on v-maista kun pitäisi sitten heti selvitä kotona.

    Nopeasti se homma sitten tapahtuu, se on ihme ja kumma.

    • Mä yritin tuosta kaupungin avuista sanoa, mutt ei… ne vaan sanoi, ett jos ei himassa pärjää, kunt.os sitten ja sehän on Helvetin esikartano (pakkohan se on, jos ei muuta…). Mutt siis mä haluaisin vain mahd. äkkiä pois.
      Oik. lonkka, sehän se on pahin. Tosin mullahan on kaikki isot nivelet täysin sökönä.
      Ilm. mulla oli kuitenkin oikeat paprut ja esihommat hoidettuna, koska ei se hemmo nyt sanonut kuin pari sanaa. Ei ees kettuillut.

      • Ainakin Taysissa eli Coxassa, jossa täällä keinonivel-leikkaukset tehdään, pidetään lonkkaleikkauksen jälkeen sairaalassa pari päivää pidempään jos asuu yksin. Ja vielä huolehditaan valmiiksi kotisairaanhoito heti kotiin. En tiedä Peijaisten tapoja, mutta toivotaan, että ymmärtävät, että apua on järjestettävä.

        Ton nukutushomman ymmärrän hyvin. Minut on nukutettu monta kertaa ja joka kerta helvetillinen pahoinvointi ja oksut pari päivää ja siihen tulee tietty migreenit ja kaikki.

        Nyt on kaikki peukut pystyssä jo perjantaita varten.

  3. Polgara. No, nyt minäkin huokaan helpotuksesta, että alat saada apua. Vaadi kaupungin kotiavustajaa. Minullekin aikoinaan tarjottiin oltuani kuukauden kuntoutussairaalassa lonkkaleikkauksen jälkeen. Onneksi olkoon, että asiat lähti käyntiin. Voimia!

    • Se voi olla työn takana, koska jo etukäteen oltiin melko kärttyisiä em. kyselystä. Toki yritän, mutta…
      Kiitos, oikeasti niitä nyt tarvittaisiin.

  4. No jösses, alkoihan tapahtua. Mun mielestä/mun kokemuksella ei ole pakko suostua selkäydinpuudutukseen. Tiedän nimittäin kuinka kauheeta sen pelkääminen on. Minä vaadin nukutuksen (pelkoon vedoten) ja sen myös sain.

    Kotipalvelun vaatiminen on todellakin oikeutettua. Yksin asuvalle kaupungin on pakko se järjestää. Ei ole tietty kiva kun vieras ihminen käy kotona (siitäkin kokemusta) mutta joskus vaan on pakko.

    Tsemppiä sulle perjantaille ja annahan kuulua ittestäs; sormet ja järki sulla ainakin pelaa ;D (ja humööri).

    • Just, mutt kun mä en kestä nukutusta – mä voin tosi huonosti ainakin kaks päivää, näen halluja ja oon ihan pihalla! Siis parempi tuo kuin nukutus kuiteskin, jos onnistuu. Sehän se on, ett viimeks ei onnistunut ja alkoivat leikkaan ennen kuin se tehos eli tuli kiire tuupata nukutus päälle. Kävi kipeetä, ikinä ei hetki ole ollut niin pitkä.
      Ja joo, mä yritän vaatia, mutta…
      Kiitti, mä yritän. Tosin mulla ei oo älykästä kännyä eikä tablettia eli mikään ei sielläkään onnistu. Mä luulen, ett läppäriä en voi käyttää tai en tiijä. Mä en jaksais ajatella yhtään mitään enää enempää. Joku sais tuoda tabletin lainaks (jossa ois vaiks nettitikku tms), voisin tehdä jonkun vastapalveluksen… ;)

      • Voi että. Jos mulla ois tabletti. Tai jos mulla ois älykänny. No mitä tämmönen jossittelu auttaa. Ei mitään. Mut siis toisin jos olis. Kun matkakaan ei oo pitkä. Mut siis toisin. Jos yhtään auttaa edes sen ajatteleminen.

        Nyt melkeen ammun itteeni polveen tämmösen tyhmän kommentin jälkeen. Mut koita voida jotenkin. Pidän peukkuja. Ja sun kunniakses aion lukea tänään, tai siis aloittaa, sun lähettämän kirjan Eero Huovinen: Lähdön aika. Olen siis lukenut sen toki ennenkin, mut nyt uudestaan.

        Jotenkin kornia, huomaan nyt, kirjoitettuani tuon, tuo kirjan nimi…hahhahhaa…mut tiedän, sun huumori kestää!!!

  5. *Syvä huokaus*
    Mun äidille vaihettiin molemmat lonkat ja sen helvetillisen kahen viikon jälkeen hän sanoi että tää ois pitänny tehä jo ajat sitten. Nyt kykenee liikkumaan ihan ihmisen tavoin.

    Paljon toivottelen onnea, kipuahan se vaan on.

    Vammaispalvelulain mukaan kunnan on hoidettava sulle apua kotiin, vetoa siihen ja jos viellä änkyttävät niin vetoa syrjintään. (Kaikille on annettava apua rotuun, uskontoon…..katsomatta.)

    • Jep, se on vaan sitä… Mut mun tuuri. :/
      Jep, pitäis ja pitäis – paljon pitäis….

  6. No nythän alkoikin nopeasti tapahtua. Olisiko se kaikesta huolimatta hyvä asia?! Että edes jotakin tapahtuu pitkän odottamisen jälkeen. Minulla on kaksi vuotta sitten laitettu tekonivel toiseen polveen selkäydinpuudutuksessa. Melkoiset jälkiseuraamuksensa oli siinäkin pahoinvointeineen ja muine kummallisine tuntemuksineen, mutta ajan kanssa ne hävisivät. Kaipa ne kuuluvat asiaan. Yksin minäkin sitten kotona parantelin itseäni. Onneksi on minullakin aika lähellä asuva poika perheineen ja muutama kultainen naapuri.
    Niinkuin tuossa yläpuolella on jo sanottukin, vaadi kaupungin kotiapu käymään luonasi. Eikä mitään muttia siihen asiaan, jooko! Voi kun asuisit lähempänä. Minäkin voisin käydä, jos ei muuta niin kissaa silittämässä.
    Lähdetään siitä, että kaikki menee hyvin!

  7. Leikkaus tietysti hyvä juttu koska vaihtoehdot olivat ne kaikista ei toivottavimmat mutta ymmärrän että se todellinen taistelu alkaa sitten sairaalasta päästyä….ei helppo homma lainkaan.

  8. Me koko karvaisen ja vähemmän karvaisen retkueemme voimin toivotamme onnea ja menestystä! Olette Minnin kanssa ajatuksissa, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Jos tarttet apua Minnin hoitamisessa, niin ainakin kerta päivässä me ehdittäisiin käydä jelppimässä ihan ilman mitään korvauksia <3 Laita postia tarvittaessa!!

      • Hieno homma! Voit pitää meikäläisiä kuitenkin back up plääninä :)

  9. onnea kaikkeen.hyvin kaikki menee,usko pois.toiv.anneli

  10. # En minä nytkään oikeastaan toivo muuta kuin että olisin kotona ja viikko olisi mennyt.

    Meikä, 20-vee. Seison keskellä ei-mitään. Synkän sankan kuusikon keskellä, pimeässä, täynnä Rankkaa Vilutusta. Huhtikuinen räntäsade kastelee. Olen vartiossa, leikkimässä armeijasotaleikkiä. Mieli mustana. Koskaan ei elämä niin kaukana. Sitten… jotenkin välähtää. Aika — sehän kuluu. Se kuluu aina, vaikkei mitään tapahtuisi. Se kuluu, vaikka mitä tahansa tapahtuisi. Kahdeksan kk:n kuluttua ON 11. tammikuuta, ja sinä aamuna herään, vapaana äijänä. Kukaan ei mahda mitään. Tik, tik, tik

    Noin olen selviytynyt ever since. Mitä baaskaa ikinä valuukin, miten paha paikka tuleekin. Aina kuuluu tikitys. Aina.

    Poweeria!

    • Joo, mä osaan kyllä odottaa. Mutta – ympäristö ja porukat, ilman läppäriä ja korvanappeja -> menee hermo. Jos sinne asti selviän. Ja kotona tarviis tosiaan KSH:n käymään tjsp.

  11. Täällä Toveritar on noussut pystyyn kerta toisensa jälkeen ja niin kuule nouset sinäkin. Luulin, että tänään oli torstai ja hätäsenä kirjottelin sulle. Sekavia ajatuksia, mutta jotakin ees. En mäkään siellä sairaalassa tykkää olla, mutta sieltä pääsee pois ja saa ehkä nopeempaa hoitoa kun kysyy vaikeita. Revi sielläkin kaikki tieto irti, mitä saat.

    Sut ”vaan” päivitetään. Tuohan se on oikeastaan nerokas oivallus, päivitystä kaipaa aina välillä itse kukin. Itse asiassa vähän jo pelottaa, kuinka hurjan version ne susta päästääkään irti.

    Jos tämä flunssa menee ohi, tulemme katsomaan/jompi kumpi tulee jos tarvitset apua ja jaksat. Tiedän, ajoitus täydellinen. Saapi olla yhteydessä nyt niin usein ku tarttee ja soittaakin saa.

    • Kiitti Töttis & Co. :) Mä privautan vastauksen, en ehtoolla jaksanut nousta asialliseen kirjoitusasentoon.

Kommentointi on suljettu.