Lisää itsekeskeistä jorinaa

Ei minulla ennenkään ole ollut ihmeempää kerrottavaa. Nyt yleensä vielä vähemmän. Maailma oudosti supistuu, mutta siihen tottuu itse nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. Minä varmasti laitostuisin äärimmäisen helposti. ;)

Maailman uutisissa olisi ehkä paljonkin kommattavaa, mutta oletan kaikkien ihan itse ne lukeneen enkä jaksa tuputtaa nyt omia mielipiteitäni *koska kyseessä ei ole mitään todella järisyttävää*. Kehun mieluummin Omaa Rakasta Sähköhuopaani, sillä residenssissä on jälleen jäätävää ja kosteaa. Leidi Minni osallistuu kehuihin, sillä hän hallitsee osaa huovan nurkasta tuossa korvani vieressä ja hurisee niin, että näppiskin tärisee. Kissan prakkautta ja huolenpitoa! <3

Joka päivälle on säästelty jotain jännää ja tänään se on pakkoruisku ilman sidoksia ja tod.näk. siis niiden lopullinen jättäminen pois. Nurse Susu on luvannut tulla paikalle ja ns. ulkopuolisen silmin katsoa, näkyykö punoitusta tms. Tässä on se ongelma, että itse en tuota haavaa näe ja peilin kautta on vaikea arvioida yhtään mitään. Toivomme siis siististi parantunutta leikkuuarpea!

Koipi särkeilee edellensä ja välillä aika pahastikin. Mietin, pitäisikö kilauttaa hoitsulle vai jättäisikö huomiseen – silloin voisi rapota haavan kunnostakin (arvelen sitä ehkä kysyttävän). Koipi sai eilen kylmäkäsittelyä lunta pussiin -menetelmällä ja se välillä hetken auttoi. Ärrrh, olenko nyt aivan himppasen katkera siitäkin, että jos muuten olisikin melkein OK, tulee sitten jotain tämmöistä. Kai se on vaan edelleen uskottava, ettei se tuuri muutu kovin helpolla… :( Muutenkin ehkä pari sanaa auktoriteetin suusta voisi olla tarpeen. Mietin jatkuvasti, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ei pitäisi tehdä jne. Sitten minä vain makoilen kahdessa asennossa, istuskelen hetkiä  keittiössä ja kierrän pari hullunrundia jotakin etsien tai tehden… Eli minä en siis tee yhtään mitään! Ai niin, noihin em. toimintoihin sisältyvät kaikki ne liikkeet, joita on neuvottu tekemään. Silti! Tunnen itseni niin kirotun turhaksi, taas.

Asiallisina asioina makselin eilen laskuja, joten perustarpeet on turvattu. Tekisi mieli tehdä sitä-ja-tätä, mutta… niin… kun minä en ole mikään ennustaja. Ehkä tämän jahkaamisen sijaan soitan ja tiedustan noita paria asiaa. Siinä on vain aina se pieni uhka, että pitäisi mennä näytille ja sitä minä en kestä. Kotimatka tuolloin oli yhtä helvettiä – ei enää ikinä.

Sorry, olen luvannut tehdä jokusen asian. En pysty, koska ajatukset *taas* pyörivät vain oman itsen ympärillä. Hyi helkkari, että osaankin olla itsekeskeinen. :( Menen nolaamaan itseni omppujen seurassa.

ALLEKIRJOITUS

                            POLKA – ITSEKESKEINEN KIKKARE!

 

 

12 vastausta artikkeliin ”Lisää itsekeskeistä jorinaa

  1. Höh, eihän se maailma ole supistunut! Olet viimeiset pari viikkoa ollut sosiaalisempi kuin pitkään aikaan! Ajattele nyt, melkein joka päivä joku on tullut ilahduttamaan sinua: KSH (nojaa, ei ehkä niin iloa), Belga, Nurse Susu.
    Jessus, itse uupuisin tuollaisesta määrästä vierailijoita!

    Sii juu suun!

    • Totta! Luulen, ettei residenssissä ole ollut tällaista liikehdintää vuosiin – ellei ikinä. ;)

  2. Mut tollastahan se toipuminen on, aallokkoa niin kehossa kuin pääkopassa. Kyllä se ajanmittaan sitten loivenee ja lopulta tasaantuu.
    Jaksuja ja Lady-Minnielle rapsutuksia. :D

  3. Miten minustakin tuntuu, että siellä Polgalassa on rampannut väkeä nyt tiheään :)

    Toipumista edelleen, Susulle terkkuja ja Minnille rapsut!

    • Eww, en tahdo Trafia enkä pidä portsareista. Toyboyssa voisi olla silmänruokaa, mutta minähän olen niin kamalan kranttu! :P

  4. Hullun rundit kertovat sitä että olet himppasen paremmalla hapella vaikka ärsyttäviä kipuja esiintyykin ja tietty päänuppi joka huomaa kropassa elpymisen merkkejä, käskyttää entistä enemmän ja siinä sitä onkin pitelemistä ettei tee mitään liian radikaalia.

    Susulle ja Mindielle terveisiä ja sulle jaksamista – toivon totisesti että haava on lähtenyt paranemaan niinkus pitääkin.

    • Niin, Susu tekee nyt valtaisaa urakkaa auttaessaan, siitä pisteet, kumarrukset ja monet kiitokset!

      • Totta! Susu on kiitosten ja papegoijamerkkien lisäksi ansainnut rutosti hyvää karmaa ja paljon muutakin. Kyllä minä yritän kiitellä, aina.

    • Jees, ideat alkavat vaatia edes jonkinasteista toimeenpanoa ja sehän alkaa käydä himppasen hermoihin.
      Kerromma – etkä arvaakaan mitä kohta on tarjolla! :o

Kommentointi on suljettu.