Kuoppia – enempi kuoppia!

Olen jo pitkään tiennyt (no – ainakin ollut sitä mieltä), että lääkkeet vaikuttavat meikäläiseen oudoilla tavoilla tai eivät ollenkaan. Nyt olen seurannut tässä leikkauksen jälkeen suht tarkasti ja totta se on, aika jännilläkin (mutta toki sairaan loogisilla) tavoilla. Otan samat tietyt lääkkeet 8 h välein, vaikutuksen pitäisi olla tietynlainen ja toki aina samanlainen. No, vastahankaisella Polkalla ei ole! Aamulla ei ole juuri lainkaan vaikutusta. Päivälääke alkaa tehota vasta useiden tuntien kuluttua ja yösatsi toimii niin kuin pitääkin. Tämän mukaan minun kannattaisi nukkua päivät ja herätä vasta iltapäivällä, jotta pystyisin tekemään jotakin. Koska muutenkaan en nuku ja vuorokausirytmi on täysin olematon, en uskalla ruveta tätä enää järjestelemään… Juu, asiaan varmaan vaikuttavat syömiset jne. Mutta kun ei pitäisi. Lisäksi olen saanut syömiset ja juomiset nyt siihen samaan sopivaan määrään ja ajoitukseen kuin ennen tätä saiskuhässäkkää (joka sai siis meikäläisen ruoka- ja juomapolitiikan persiilleen, vaikken mitenkään tarkkaan näitä asioita edes säätele tai muutenkaan hallitse!). Ai niin, tiedoksi siis vielä, että näitä ei voi napsia miten huvittaa eli siirrellä *ainakaan käskyjen ja kieltojen mukaan* noita ottamisaikoja ja -välejä omin luvin.

Tämä tässä alussa taas siksi, että eilinen oli oikeinkin paha päivä! Kipuja, lisää kipuja, tarjolla myös erilaisia kipuja… ärh. Hiukan helpotti tosiaan alkuillasta, jolloin sain edes liikuteltua itseäni ja tuntui jopa vähän lämpimältä. Sain yllättäen *no joo, riittävästi valvottuani* pätkittäisiä unia myös yöllä. Sellaisia vartin ja jopa puolen tunnin pätkiä. Suoranaista ylellisyyttä siis! ;) Kissakin vaikutti ilahtuneelta, kun nukkuu nykyään tuossa naapurityynyllä. Hän on selkeästi ottanut tehtäväkseen huolehtia minusta eli olla käytettävissä heti, jos tarvitsen tassuhoitoa tai silitysterapiaa! Leidi Minnie on myös ihastunut Nurse Susuun. Niinä päivinä, kun Susua ei näy, kissi käyttäytyy hieman huonosti tuossa keskipäivän tienoolla ja menee sitten nukkumaan pettyneenä. :) Selkeästi hänelle on tarjottu poikkeuksellisia virikkeitä, joita nyt siis odottaa. Jos ja kun minä tästä tokenen, etsinkin taas koko kassin leluja esiin. Minnillä on rutosti saatuja ja itse tehtyjä sekä tehdastekoisia leluja, rinkuloita ja muuta kivaa. Siinä yleensä käy niin, että jutut kiinnostavat vain hetken ja sen jälkeen ne unohtuvat nurkkaan – nurkkaan, josta ne taas löydetään kuukausien kuluttua. Susun kanssa Minni leikkii villalangoilla. Minun kanssani etoparas lelu on hieman tankea muovipussi, jota voi näljätä ja heitellä sekä sitten unohtaa mieluusti keittiön pöydälle tai suoraan kulkureitille *liukas ja kissankuolainen pussi on vekkuli temppu kantapään alla!*.

Belga tulee tänään ja käy kirjastossa sekä kaupoilla. Kummastakaan ei ole paljoa tuotavaa: varatut kirjat ja kaffetta sekä hetelmiä. Muonaa on ja lisäksi Nurse Susu on tuonut valmista apetta, joka on oikein mukavaa vaihtelua. Kirjojakin on, koska olen ollut niin kipeä ettei lukeminenkaan ole jatkuvasti maistunut. Tästä voitte siis todella päätellä jotakin, jos minä en lue öisin. Kyse ei oikeastaan ole keskittymisestä vaan näistä kivuista ja pakkomakuusta – asento on niin epämukava, että läppärin tuijottaminen on usein helpompaa kuin kääntää painavan kirjan sivuja. Ja kun suuntaan keittiöön istumaan ja lukemaan, istuminen alkaa rasittaa nopeasti ja kivut *taas* estävät sekä ajan viettämisen muualla kuin sängyssä ja samalla tietenkin myös lukemisen. Hyvä puoli on se, että kirjoja on isot pinot! Kyllä ne tässä kuluvat, vaikka himppasen tavallista hitaammin… Köyhä ja tumpelo kaipaisi nyt sellaista isoa ja tanakkaa prinsessatuolia, jossa olisi tukeva istua ja joka olisi sopivan korkea. Käsinojat tietty ja vaikka mitä, ähh. Turha huokailla, näillä mennään mitä on. On se nyt prkele, jollei tästä muka voi kuntoutua. Tosin kaikki ”ohjatut harjoitteet” ym. saavat entistä kipeämmäksi (juu, juu, joku nyt sanoo, että sehän se on tarkoituskin). Tarkoitus tuskin lienee, että ne tuovat esiin entistä pahempia kipuja toisaalla eivätkä saa mitään entisiä kuitenkaan karkoitettua tai edes ihan pikkuisen helpotettua. Sorry! Tämä selitys on taas niin omituisesti laadittu, että tästä tuskin saa selvää. :(

On intoa ja on haluja sekä varsinkin hyviä suunnitelmia. Mutta kun saan hiissattua itseni keittiöön ja pitäisi alkaa toimia, jaksut riittävät vain hetken. Aivan liian lyhyen hetken. Tauottelu ei tässäkään auta, koska silloin pitäisi lounasta alkaa laatia jo aamuyön tunneilla. Tämä vain noin niinkuin viikonlopun trad. lounasta ajatellen. Mutta yritän minä silti! Jospa edellisenä iltana pystyisi tekemään jo jotain pientä ja silleensä… Kuten sanoin, muonaa on. Minä nyt vaan olen niin prleen itsepäinen, että tahtoisin ihan itse tehdä meille ruokaa, nih!

Muuten olen sitä mieltä, että kaiken ollessa kallista, sairaalan hoitopäivämaksu on mielestäni kohtuullinen. Sain siis eilen laskun tuosta ajasta. Lasku kaikkinensa oli pienempi kuin yksi hammaslääkärikäynti (jossa oli yksi paikkaus, puudutus ja hampaan poisto). Jotenkin tämä ei loogisesti käy järkeen, mutta olen tietysti tyytyväinen asioiden ollessa näin ja ettei jokaisesta lääkkeestä tms. laskuteta erikseen. Kuitenkin, kun ajatellaan millainen järjestelmä hoidon takana pyörii kaikkinensa, on lasku siitä mielestäni siis kohtuullista! Hoidon tasoista ollaan montaa mieltä, minulla ei siitä varsinaisesti ole mitään valittamista. Tietyistä toimintaperiaatteista ja oheispalveluista kyllä voisi keskustella pitkään ja hartaasti, mutta se onkin sitten taas eri asia!

Räyh – kyllä taas pitäisi saada asioita eteenpäin, mutta taitaa jäädä yritykseksi. Sekin tässä rassaaa ajatuksia. Lisäksi mieli tekisi kovasti toteuttaa eräs juttu, mutta kun – niin – en tiedä tuleeko tässä kuntoon vaiko eikö ja jos niin milloin. Hmph. Epätietoisuutta on residenssi täynnä eikä se tästä tänään miksikään muutu. Lähden riisumaan pari kurttuomenaa ja lukemaan edes hetkeksi.

ALLEKIRJOITUS
                                    POLKA – MIKÄÄN EI TUNNU OIKEALTA!

8 vastausta artikkeliin ”Kuoppia – enempi kuoppia!

  1. Huh, ehdin jo lähettää sinulle meilin, että missä päivän epistola on ja oletko kunnossa, kun en saanut näkymään uutta kirjoitusta.
    Sinuun luottaa niin kuin nousevaan aurinkoon!

    Malttia, malttia, leikkauksesta ei ole vielä kolmea viikkoa. Pikku hiljaa, vaikka kuinka ärsyttäisi!

    Belgalle terveisiä.

    • Aurinko, missä? Äiti Aurinkoinen? *ilkeä irwilö* Juu, WP:n pieni ongelma vaan, johon sain kulumaan liikaa aikaa… Eikä minuun voi eikä kannata luottaa.
      Malttia, kun pitäisi olla lenkkeilemässä eikä petissä!

  2. Minäkin jo odottelin päivän väni… siis tarkoitan postaustasi :)

    Iso leikkaus on tosiaan sinulla takana ja kyllä siitä vielä kestää toipua. Vasta myöhemmin voit katsoa mitä kipuja jäi jäljelle :(

    Minni on ehdottomasti paras hoitaja, *muosipussi lattialla*, hehee :)

    • Siis vänistolaa? ;)
      Minä en enää voi uskoa, koska toisin väitetään *että ei saisi enää olla sängyssä jne).
      Minni on ihan paras!!! <3 24/7 valvonta ja HRH! :D

  3. Nyt vasta ehdin lukea eilisen postauksesi. Jessus, kaikenlaisia s-postin lähettäjiä. Jokainen toipuu omaan tahtiinsa ja sillä siisti.
    Nurse Susulle ja nurse Minnille terveisiä ja kummallekin rapsutukset :)

    • Tää sama ihminen (?) on joskus aikaisemminkin kommannut tän tyyppisistä jutskista. En viitsinyt ees vastata.
      Toipuu omaan tahtiinsa, joo. Mutt kun edelleen on vaan pakko viettää iso osa päivästä sängyssä (tuoli paha, kipeä istua jne)….
      Menevät taatusti perille1 :D

  4. Pitkästä aikaa kierroksella blogistaniassa ja niinpä näyttää olevan blogiystävilläkin koettelemusten ajat menneillään.

    Sinulle on kipuja ja kiusaa kipattu taas oikein isolla kauhalla, mikä tuntuu niin epäreilulta ja kohtuuttomalta. Toivottavasti leikkaus auttaa parempaan suuntaan. Toipumisia toivottelen kovasti! Onneksi on kissa hoitamassa:

    “If you put a cat and a bunch of broken bones in the same room,” goes an old saying among vets, “the bones will heal.”

    • Sorry, olit jäänyt kommaloukkoon… ;)
      Ainahan täällä on kaikenlaista vänisemistä – nyt tämmöistä. Onneksi Lady Minnie päivystää prakastaen 24/7 eikä valita lainkaan… >O<

Kommentointi on suljettu.