Kotona

Ei, en tiedä oliko järkevää lähteä – mutta kuitenkin. Olen siis kotona ja minulla on lapsenvahti itseäni varten. Koska minua koskee aivan saatanasti (kivamömmöjä ei saanut kotiin!) enkä pääse itse edes oikealla tavalla sänkyyn, jouduin anomaan apuja. Onneksi Susu suostui GigantBaby-sitteriksi.

Mitään hauskaa tässä ei ole, ei niinkauan kuin on kipuja. Ei todellakaan. Voin kertoa tavallisen elämän asioista, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan tuollaisen pikku toimenpiteen jälkeen. Todella. Yök ja pah!

Kissi-ressu oli aivan sekaisin! :( Ikinä ole kuullut lapsen suusta sellaisia ääniä ja moukerrusta. Nyt tilanne on normalisoitunut (ja minä saanut kissankuolaiset korvat ja hiukset)!

Jos joku haluaisi viettää täällä 24 h/vrk, siitä vaan. Palkkioksi luvataan paskoja juttuja, ärinää, pieremistä ja voihkimista sekä omalaatuista akrobatiaa! :( Ei, minä en edes yritä olla hauska. Minä toivon selviäväni seuraavista n. 2 vkosta edes jotenkin. Härh, lupaavaa se ei ole. Minua koskee paitsi paikkoihin, joita rassattiin, myös muualle olemattomiin lihaksiin, jotka ovat joutuneet uusiokäyttöön. Koskea tai sattua ei ole oikea termi, ei ehkä myöskään kipu. Se on kaikkea näitä yhdistettyä loputtomaan häpeään, itsesääliin ja osittain myös periaateraivoon tiettyjen lääkitysten osalta! Lisäksi saan holtittomia tärinäkohtauksia, joissa ei ole oikein mitään järkeä. Juu, juu – olenhan minä hullu, toki. Mutta silti!

Suoraan sanoen, voisitte tsempata sekä minua että erityisesti Susua, joka onneksi vielä saa nukuttua soffalla. Minä en tiedä, mitä olisin tehnyt ilman häntä….

ALLEKIRJOITUS

                     POLKA – PUOLI VUOROKAUTTA MENNYT NYT KOTONA…

10 vastausta artikkeliin ”Kotona

  1. Hienoa, että olet kumminkin kotona ja operaatio on ohi. Helppoa ei varmaan ole, mutta ehkä se siitä vähitellen.

    Lämpimiä ajatuksia sinulle ja Susulle kans!

  2. Tervetuloa kotiin! Kyllä se helpottaa sitten, kun leikkauskipu menee ohi. Jaksamisia sinulle ja Susu -hoitajalle!

  3. Hyvä SuSu kun jaksat!
    Kyllä se jälkeenpäin tuntuu lyhkäseltä ajalta vaikka nyt mateleekin. Vähiä kipuja toivottelen sulle.

  4. Molemmille jaksuja ja tuota, koittakaa repiä huumoria edes jostakin vaikka se on nyt vaikeaa. Tilannekomiikkaa tulee riittämään ainakin, varmaan ainakin molempien asukkaiden (Polgan ja Minnin siis) osalta…oksitosiinia tulee kun silittää Minniä ja sekin saattaa helpottaa särkyjä hieman, kuten myös se tahaton komiikka ja naurahdus. Kiroilkaa ja koittakaa kestää.

  5. Polgara. Päivä päivältä alat voida paremmin. Minua ainakin kehotettiin kivuista huolimatta liikkumaan. Ottaa koville, sen tiedän. Saitko mukaasi apuvälineitä? Kotiapu? Kaikesta huolimatta: tervetuloa kotiin! Onneksi sait ystäväsi Susun avuksi. Kärsivällisyyttä, jaksamista ja paranemista.

  6. Ihana kuvasarja tuossa yläpuolella! Ja vieläpä ihan totta!
    Aika pian päästivät yksin asuvan kotiin. Onneksi sulla on kuitenkin kullan arvoisia ystäviä. Nyt vaan vähitellen ja varovasti eteenpäin. Yritä muistaa saamasi ohjeet liikkumiseen ja muista noudattaa niitä. Kyllä se siitä lähtee. Lähtee se!

  7. Tsemppiä kumpaisellekin!
    Susulle iso kiitos ja eipä tässä voi muuta toivoa kuin että päivät kuluisivat nopsaan tahtiin koska se paraneminen ottaa oman aikansa ja kun kerran kivamömmöjä ei ole, niin se on nimenomaan tuo aika jonka kuluminen tietää helpompia päiviä.

    Eikä sovi unohtaa Minniä jolle terkkuja!

    • Kimppakiitti tässä kaikille, koska kirjoittaminen seljällänsä on jopa minulle aika hlvtin hankalaa!
      Minni on OK, kihnaa ja kiehnää tavallista enemmän ja on selkeästi rakastunut Susuun (joka jaksoi leikittää aivan ihmeellisellä langalla ja käsityövehkeillä :o).
      Minä liikun suurinpiirtein saman verran kuin ennen, mutta en voi istua niin pitkään koska kipu. Eli petiaika on pidempi (ja veemäisempi).
      Ja kyllä. en minä mihinkään sänkyyn aio jäädä, mutta kun EI OLE HIENOJA NOJATUOLEJA – on vain keittiötuolit ja keinustooli. Siinä ne vaihtoehdot. Ja sänky. Nih.
      Saisku ei tarjonnut mitään, vaikka kysyin mahd. kotiapuun / KSH:n käyntiin, ilmoitti vain että voin soittaa niihin jos siltä tuntuu… soshoitajista tuolla ei ilm. ole edes kuultu…
      No, muusta muulloin.
      Kiitti kun jaksatte, sillä eihän tämä ohi ole mitenkään. Hakasten poisto, jälkitarkastus sekä komplikaatioiden päivittäinen odottelu tässä aina voi mietityttää! Eli edelleen saa pitää kestoulokkeita pystyssä! *tai ostaa edes Viagraa*

Kommentointi on suljettu.