Vielä tämä päivä rutistetaan…

tai rutistaan, ihan kirjaimellisesti. Sitten se on taas ohi. Osa tuosta tuntuu niin äärettömän turhalta, siis lähinnä hemmetin hienojen *tai huonojen* ideoiden esittelyltä ihmisille, jotka voivat ostaa-vuokrata-käyttää hintavia palveluja hyväkseen ilman hyötyä. Siis vain hyvän olon lähteenä – eikä siinä mitään. Se olisi kiva, jos tulisi edes hyvä olo. Mutta kun ei tule. Minulle kun eivät sovi *tai en osaa nauttia* fysioakustisen tuolin mahtavista rentouttavista aalloista. Minusta hemmetin kammottava joiku (huono juuppera) kuulokkeista ja tuolin tärinä toivat vain mieleen erään invatakson ja sen seisomisen pitkään punaisissa valoissa. Kuskin ääntely ja tuolin tärinä olivat nimittäin aivan samaa luokkaa. Ehkä minä en osaa vain arvostaa hienoja asioita. Minä osaisin arvostaa vain kivun poistamista. Koko eilispäivän kuulin, miten pitää osata ohjata ajatukset siitä kivusta pois. Niin, ettei sitä huomaa eikä tunne. Sillä tavalla itse ottaa vastuu omasta kivustaan! Sanonko minä mitä – en,  sanon rumasti. Pipologille jo ilmoitin, että tulen todellakin ottamaan yhteyttä Varjojen maahan, mikäli tilanne ei tästä parane. Nih, kerta! Fysterppa vain kertoili, miten ”epilepsialääke vei hänen selkäkipunsa ja mielialalääke paransi niskajumin”. Aiiivan, joo. Hyvä se on sanoa, kun ei ole 13 v. ollut jo koekaniinina näissä kaikissa lääkecomboissa, joita on olemassa.

Ei, en ole raivoissani. Kunhan taas menen sinne tänäänkin ja taas näen jotain jännää eli magneettipatjan tms. Saankohan kohta ohjeet tilata sellaisen magneettirannekkeen, joita lehdissä kaupattiin vuosia sitten kaikkiin vaivoihin? Tämä alkaa olla mielenkiintoista, sellaisella itkettävänhuvittavalla tasolla nimittäin.

Onneksi Belga kävi eilen kaupoilla ja kirjastossa, joten hommat on hoidettu. Minä en kykene mihinkään, koska on niin hyytävän kylmää ja kosteaa. Kas, olen tietysti jäykkä ja kipeä samassa suhteessa ja siihen vielä Hortton- ja kulkemislisä, koska kiemurtelu taksiin on simovaikeaa! ;) Iloa eiliseen toi tietty myös kirje Valentiinolta, johon vastaaminen jääkin tällä kertaa huomiseksi – tänään ei taatusti ehtoolla jaksa yhtään mitään!

Päivän slogan: “The physician should not treat the disease but the patient who is suffering from it”

Päivän biisi:

Luettua: Stig SaeterbakkenLäpi yön. Pojan kuolema vaikuttaa koko perheeseen, varsinkin isään. Mistä löytyy vastaus ja mihin? Itä-Euroopastako? Oudoista oloista ja kummista paikoista… Aika omela esitys, osa erinomaista, osa taas ei. Ristiriitainen, joka lieneekin tarkoitus. Ristiriitoja kestävälle lukijalle hyvä valinta. Teemu SuominenSoberismia, Kalliosta kukkulalle. Miten mies päätti lopettaa viinan juonnin, ihan vaan periaatteessa. Toki takana ja edessä on terapiaa, tämä selviääkin myöhemmin. Arvostan opusta, koska tämä on suoraan blögistä ja toisekseen olen aika monessa asiassa samaa mieltä miehen kanssa. Tosin olen myös monesta asiasta eri mieltä. Mutta, lukekaas pois! Kyllä sen dokaamisen voi katkaista ilman pakollista AA:ta *häijyhkö irwiö*. Blogiin pääseepi tästäMarkku PietikäinenYstäväni Rosa. Linda kirjoittaa Rosalle, joka tulee myöhemmin luvatun mukaisesti hoitamaan asiat kuntoon. Mutta millä tavalla?! Kysymään voi jäädä, onko todellisuus totta vai harhaa ja mitä todella tapahtui ja on tapahtunut. Sen verran löytyy sekoavaisuuttakin. Maija HaavistoPalsamoitu. En kirjoita, koska kirjoittaisin liian pitkään ja paljastavasti. Käykää ao. blögissä lukemassa lisää asiasta. Han HanKolme porttia. Nykykiinalainen nuorisosta kertova tiiliskivi :o Tuota, jotenkin tämä ei jaksa uida meikäläisen päähän siten kuin sietäisi. Yhden lapsen politiikasta, kirjoittamiseen ja pätemiseen sekä omanarvontuntoon ja kasvojen menettämiseen, myös romantiikkaan ja oikeastaan kaikkeen koulua vielä käyvän nuoren elämään kuuluvaa asiaa. Silti tämä ei vain toimi kuten on tottunut, joten kannattaa lukea joko ajan kanssa kakkoskirjana tai jättää väliin *kestää kyllä sen väliinjättämisen..* ;)

ALLEKIRJOITUS

                                     POLKA – HÄN, JOKA ON ERILAINEN!

4 vastausta artikkeliin ”Vielä tämä päivä rutistetaan…

  1. Huomenta!
    Vai sähkötuolia ne jo esittelevät. En ole koskaan ymmärtänyt noiden hierovien tuolien ja muiden härpäkkeiden järkevyyttä (en minä -sauvasta puhu…).

    Kirjalistasta löytyi taas kirjaston varauslistalle laitettavaa. Ziitos!

    Koitahan pärjätä tämä perjantai vielä Horttonin hoidossa.

    • Oiskin kunnon sähkötuoli, sais edes sävärit! ;)
      Kiva, jos listasta löytyi edes jotain.
      Ja eiköhän se tämäkin päivä vielä mene – tosin voi olla, että hermostun ja auon päätäni vähän tuossa ehtoopäivällä! :P

  2. »– – pitää osata ohjata ajatukset siitä kivusta pois.»

    Ei heelvattu. Onko se oikeasti tuollaista(kin), siis poppaeukkoilua? Vaikka mitäs minä mitään tiedän. Toivottavasti sentään ne viisi leipää ja kaksi turskaa olivat jumalaisia, Liiteri-tasoa. :)

    Suominen tyrkyttää näköjään uusilmaisua. Soberismi. Mikä vika olisi esmes kuivattelussa?

    • Oikeasti, tämä on täysin normaali käytäntö joka paikassa ja kaikissa ns. vtun kipuryhmissä yms. paikoissa.
      Njäh, kaveri on ollut liikaa mukana musabisneksessä, jossa joku on sober aina vähän aikaa (max 2 vkoa)! :D

Kommentointi on suljettu.