Kuin viimeistä päivää,

ainakin tänä vuonna. En aio tehdä mitään lupauksia tulevalle vuodelle – niitä voi tehdä sitten vuoden aikana vaikka kuinka paljon. En myöskään aio summata tänne märinöitä ja marinoita, niitä voivat halukkaat selata arkistosta. Eli enpä taida tehdä mitään vuoden vaihtumisen vuoksi, opettelen vain kirjoittamaan uuden numeron! :)

Läpi eilisen lumiräntäsademyrskyn ja tuulen Belga kuitenkin saapui pelastamaan minut hetelmä- ja kirjapuutokselta. Laps käväisi kaupassa ja kirjastossa, lisäksi ehdimme iltapäiväkaffitella ja heittää muutaman valitun herjan. Lisäksi tietty sovittiin lauvantain lounaasta ja osittain ruuastakin. Sitä, mitä sattuu olemaan tai tulemaan. Ei ole paljon vaadittu, kunhan jotain syötävää on tarjolla!

lovenye2Valentiinolta tuli hieman myöhästynyt kaunis kortti sekä kirje – ilahduttivat mieltä isosti jälleen kerran oikeaan aikaan. Olen vähän närkästynyt, koska härra doktori ei sitten soittanut. Soittoaika oli varattu jne. Taidan tänään jättää huomautuksen sekretaarille asiasta; ei muuten, mutta minä oikeasti odotin. Ja ne lääkkeet olisi vielä ehtinyt saada edukkaasti. No, on sitä maksukattoa taas kerrytettävä ensi vuonnakin, joten ihan sama. Toisaalta. Harmittaa vaan, koska Belga olisi samalla voinut hakea kaikkea muutakin. :( Tietysti se on ikävä soitella, koska palkkio ei ole niin suuri kuin käynti hänen luonaan eli jäbä ei saa lovvoa siittä, hmph!

Tänään ohjelmassa samaa vanhaa eli pyykit kuivina kaappiin *ja itse perässä?*, jotain muutakin olisi tehtävänä. Ei vaan millään jaksa eikä pysty. Se on tässä kaikkein pahinta! Se on asia, joka myös ottaa eniten päähän. :( Mieli tekisi tehdä ja melkein jo lähtee hommaan, mutta sitten ei, ei pysty; sattuu, kiristää, juilii, vihloo, jäykistelee. Näin loppuu moni melkein-jo-aloitettu homma äkkiä alkutekijöihinsä. Nyt ei selkä eikä lonkka oikein kestäisi edes istumista. Onko lopetettava istuminenkin? Ja puolimakuuttaminen? Siihenkin olisi trillä ehkä olllut tarjota jotain vastausta, mutta en nyt sitten osaa sanoa itse asiaan mitään. Olen kysymysmerkkinä -> ?

Lisäksi tuli omenakatto vastaan eli siirryimme mandariineihin ja ananiakseen ainakin viikoksi. Johtuisikohan siitä, että yhtenä iltana hirmuisen nälissäni vetäisin kolme omppua peräkkäin? :P Ahnimus saa yleensä kärsiä, tiedetään! Myös aamupalaan tarvittaisiin jotain vaihtelua… harkitaan asiaa!

Kaffetta ja leipää, olisikohan kurkku mitään?

ALLEKIRJOITUS

                                 POLKA – VUODEN VIIMEISIN TUORE MÄRINÄ!

PS: Te, jotka juhlitte, hauskoja pippaloita ja kivaa vuoden vaihdetta! :)

10 vastausta artikkeliin ”Kuin viimeistä päivää,

  1. Se on se Ahnimus Maximus tuttu noitten omppujen kanssa :)

    Ei ilmeisesti voi luottaa lääkäreiden soittoaikoihin. Miten se kuvittelee, että selviät, kun ei jatkohoitoa huolehdi, argh :(

    • Pidä *ehkä* vähän taukoa nyt… :)
      Juu, raivottaa! Odotan vielä tämän pvän (siis olen odottanut) ja soitan perstaina sekretaarille. Ketuttaa! :(

  2. Annoit sitten lupauksen, että et tee lupauksia tulevalle vuodelle ;)

    Pärkkeleen tohtorit!

    Voisin tänään taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun ihan vai nähdäkseni…Minnin, viestittelen.

  3. Tänään ei juhlita. Yövuoro edessä ja tiedät mitä se tarkoittaa…
    Kaikesta huolimatta parempaa uutta vuotta sinulle toivotan. Minnille leuanalusrapsutukset :)

  4. Lupauksista ja sopimuksia olisi pidettävä kiinni lääkärienkin. Ja varsinkin heidän, ainakin minusta. Helpompaa, kevyempää, parempaa tulevaa vuotta!

Kommentointi on suljettu.