Ylityöllistetty…

lienee se sh, jolle viestini laitoin. Eli – jollei hän soita tänään ennen fysterpan saapumista, jätän uuden viestin. Aioin ensin soittaa jo eilen, mutta sitten kuvittelin mielessäni hänen ehkä keskustelevan asiasta jopa jonkun muun kanssa *kovin toiveikas ajatus minulta!*. En sitten kehdannut kiirehtiä, joten jätin asian vielä lillumaan. Jospa kuitenkin…

Terppa tulee siis iltapäivällä. Olin kyllä ilkeä ihminen, koska en tyrkyttänyt tulo-ohjeita. Yleensä yritän ne antaa automaattisesti kaikille, koska meille on joidenkin vähän vaikea löytää. En ole vahingoniloinen, en. Mutta voihan hän soittaa, jollei löydä. Joudun joka tapauksessa raahaamaan itseni alas avaamaan oven. Toivottavasti edes hän on asiallinen. Minä en nyt jaksaisi millään käydä taistoa mistään asioista *paitsi lääkityksestä, jos sellainen mahdollisuus annettaisiin*.

Sain kuitenkin eilen laadittua itselleni fisu-egu-salaattiluomuksen, joka maistui oudosti kesälle :) Eli oli se hyvää, oikeasti. Tosin pilpoin itseäni varten ainekset ehkä vähän tavallista pienemmiksi, minusta salado on mukavampi syödä niin. Taas kävi mielessä leipoa, mutta alkoi ahdistaa, josko terppa pitäisi sitä erittäin hyväkuntoisen ihmisen normina *kikattelee*, joten en leiponut. Kaffetta ja korppuja, siis!

Aamun fyysinen suoritus oli pyykkien viikkaaminen, kuljettaminen hyllystöihin ja tarkistaminen, ettei Minniä ole pakattu mukaan kaappeihin. Voisiko joku kertoa, miksi kaikki kissat prakastavat kaappeja?! Minni saa yhden kaapin ihan itse auki, sinne ei hypätä loikoilemaan vaan ovi jätetään auki ja jos en heti huomaa, myöhemmin käydään silpaisemassa hyllyt tyhjiksi niin korkealta kuin mahdollista. :o Olen hyvin epätietoinen, mitä Isopäisen Neidin mielessä kulloinkin tapahtuu?! >o<
grumpy-cat-roses
Olipa mukava nukkua eilen kunnollisen päikkärit – melkein kaksi tuntia suhteellisen syvää unta. Ei ihme, unet ovat jääneet huonoiksi ja vähäisiksi, joten mukavasti tuo korjasi tilannetta. Siinä herätessä vielä lämpöistelyä ja venyttelyä ja uaaahhh! Se hyvä olo loppui sitten pakkoruiskuun, joka on aina hiuksianostattavan jännä tapahtuma. Pysyykö pystyssä? Saako hiukset pestyä kokonaan? Miten sukat jalkaan? Sekä paljon muutakin jännää, jota en kyllä jaksa hirveästi arvostaa. Nämä hommat käyvät todellakin työstä eli huviksi niistä ei enää ole. Valitan! :(

Loppuehtoo menikin taas lukiessa joitakin blögejä, joita olen seuraillut aikanansa eli ovat jääneet jossain vaiheessa lukematta ja kävin nyt tsekkaamassa niitäkin urakalla. On sitä näköjään sattunut ja tapahtunut muuallakin – eikä aina niin onnekasta. Ikävä kyllä, muillakin näköjään saattaa käydä vierailuilla jonkinlaisia hirvilöitä ja riivajaisia aiheuttamassa kaikenlaista kurjaa. Toisaalta, oli paljon uutta ja mukavaakin eli eiköhän se tasan mene. Ainakin muilla. Minä haluaisin kovasti tasoittaa nämä kivut jollakin, jos olisi mahdollista?!

Koska ei, keitän kaffetta ja paahdan ruisleipää…

ALLEKIRJOITUS
                                    POLKA – PUHDAS & PÄIKKÄRÖINYT!

9 vastausta artikkeliin ”Ylityöllistetty…

  1. Kaappikysymykseen: kai se on jonkin muistuma vielä sapelihammastiikeri-ajoilta. Meillä on E:n tytön kissa hoidossa, ja koko ajan pyrkii kaappiin.
    Tai sitten hää ei vaan tykkää seurastani.

  2. Olipa hyvä, että et sitä pullantuoksua leiponut sinne. Se fysterppa olisi ajatellut, että simpsakka terve nainen, hih.
    Pidä puolesi sen kanssa, ja pidäthän sinä!

      • Just, huushollikin on ihan normitilassa eli en tee mitään ylimääräistä, mitä en tekisi normikeksiviikkona. Pirteä ja simpsakka eivät tod. kuvaa nykyoloani.

        Minni ei koskaan oikeastaan mene kaappiin, haluaa vain ovet auki ja tavarat lattialle: ehkä tarkoitus on järjestää minulle terapialuontoista puuhaa siinä samalla *terapiakissa?*.

  3. Meillähän Tobylla on joku kaappfetissi. Se aukoo välillä hullun kiilto silmissään kaapin ovia, ja tunkee jokaiseen sisälle tutkimusmatkalle. Joskus aamulla kun rähmät silmissä menen keittiöön, niin näyttää kuin joku poltergeist olisi käynyt kylässä. Aukoo myös keittiön yläkaapit, ja tallustelee lautasten sun muitten päällä paskatassuineen. Favourite on avata lieden alakaappi, missä peltejä säilytetään, ja kömpiä sinne taakse. Yöllä mielellään, jotta herään siihen peltien kolinaan.

    Fys.terpalle on turha puhua lääkkeistä, jos et välttämättä halua niitä vähennettävän. Oma kokemukseni on se, että fys.terpat ovat sitä mieltä, että venyttely ja liikunta parantavat kaikki vaivat, ja vain laiskat syövät lääkkeitä…Ei sillä, viimeisin oma fys.terppani oli kyllä hyvä, ja oli apuakin. Toivottavasti sinullekin.

    • Tobylla on tutkimusmatkaelkeitä, Toby on poika, Toby on utelias… >o< Toby saa varmasti kaiken anteeksi *eikö?*!

      Ei, tarkoitus ei oikeasti ole puhua lääkkeistä, paitsi jollei hän ehdottele aktiviteetteja tms joihin en vaan pysty. Lähinnä sitä tarkoitin, että vali-vali, ei käy, koska sattuu.

  4. Joo, suljetun oven kammo on täälläkin… Ei Vinskillä niinkään (paitsi joskus sekin on aiheuttanut sydärin ”katoamalla” ja löytymällä epätavallisesti kaapista) mutta Nipsulla! Nimenomaan Poltergeist on sopiva tapa kuvaamaan sitä näkyä, kun joskus ollaan tultu kotia ja kaikki keittiön lokerot ja kaapin ovet on avattu (ei sentään yläkaapit…). Miksi? Piru tietää vaan ei kerro…

    Tiskikone käy myös sulkinaisesta ovesta, ja Nipsu on hyvä venyttämään itsensä sitä vasten kunnes saa sen auki. Sitten, jollei estetä, se möyrii astioiden sekaan. Tavaksi on tullut tarkstaa pesukoneita käynnistäessä, ettei sisään ole eksynyt pimeä katti. Juu, ja sukkaboksit sun muut heivataan surutta alas hyllyiltä ja mennään itse sinne taakse koisimaan. Jos käy niin, että tassut eivät saa kunnon otetta eikä ovi aukea, niin sitten vaan rummutetaan ovea kahdella tassulla seisten ja odotetaan, kunnes menee ihmisen hermo ja ovi joko aukeaa tai katti saa häädön.

Kommentointi on suljettu.