Piti lähteä hoitelemaan asioita aamulla. Sanoisin, että olipa melkomoinen keli ja vähättelen nyt oikein rutosti. Meitin huoltoyhtiön alueelle ei ole tehty mitään moneen päivään – ei muruakaan hiekkaa, ei aurauksia, ei mitään. 
Alkaa olla niin vaarallisia nuo ovien edustat, että siellä on nenällään tervekin kansalainen – nähty on. Läheltä. Otin jokusen kuvan eilen, kuten lupasin. Päh, eipä niissä näy kunnolla esteiden korkeus, syvyysvaikutelma ei tule esiin kuvissa oikein. Mutta olen kirjoittamassa pientä noottia, koska henk.koht. kyselemällä ei mitään tapahdu. Enkä muuten ole ilkeä tai pahantahtoinen, haluan vain täsmentää! 
Postissakin oli asiaa, onneksi postileidi lupasi ottaa yhteyttä Malmin ainoaan toimivaan postimerkkimyyntiin. Paikka, josta ei osata tilata muita merkkejä kuin Prioritya. Viimeksi levittelivät käsiään. Ymmärrän, että ns. postipisteessä on rutosti muitakin hommia. Mutta miten ihmeessä siellä ei myydä muita tavallisia merkkejä – tai siis myydään, jos niitä on. Ei ole ollut kuin kerran ja ostin nekin pois kuleksimasta ennen joulua… Kysyin vain nätisti, miten oletetaan kansalaisten käyttävän postia postittaen 2.20:n kirjeitä ilman lisämerkkejä?! Eipä mitenkään ilman itselle tulevaa tappiota. Pari kirjettä kuukaudessa noin ei ole vielä paha, mutta meikällä niitä menee vähintään 10 kpl/kk, tappiota tulisi siis 8 euroa. Pikkusumma varmaan jollekin. Minulle viikon ruokalaskusta aika iso osa. No, hoidettu nyt sekin niin pitkälle kuin itse pystyn – ja ilman väninää ja valittamista. Tämä tiedoksi muutamille! 
Olen tänään menossa taas The Kaverille. Kipu ei tunnu hellittävän. Välillä on vähän parempi, mutta… Alkaa mies käydä hieman kireäksi, ymmärrän hyvin. Menen nyt ainakin kälättelemään ja pitämään seuraa. Samalla voin tekaista muutaman pikkuhomman, joihin minä jo pystyn, mutta hän ei vielä. On tämä jännää. Tällaistahan se olisi soten armoilla. Sairas hoitaa vielä sairaampaa… Ainoa asia, joka harmittaa, on se, etten pysty käyttämään julkisia ja matkoja on edelleen se sama rajoitettu määrä. VIelä ei ole hätiä mitiä, mutta laskea pitää. Mielelläni minä muuten käyn, seuraa kaipaa ihan jokainen, välillä ainakin. Vien samalla vähän lisämuonaa, eihän hän kauppaankaan pääse.
Huutis-hommiakin on tosi paljon, kaikenlaista. Sekin edelleen enimmäkseen hupia ja muutama kolikko. Mutta saan lippua, lappua, kirjaa ym. pois laatikoista ja hyllyistä, samalla menee osa The Kaverin vastaavista. Aikaa saisin uppoamaan näihin kaikkiin vaikka aamusta iltaan, mutta joku tolkkuhan tässäkin on pidettävä. Sopivasti kuitenkin puuhaa, ettei ole päivässä hiljaista hetkeä. Eipä tule aika pitkäksi. Enkä ehdi märehtimään kaikkia pikkuasioita, kuten joidenkin salauhriutujien omalaatuisia mielipiteitä tai trollien ja häirikköjen tekosia.
Sitä voisi vaikka sanoa, että muutamien mielestä olen muuttunut eläimenä *siis ihmisenä*, mutta enpä tuota arvaa tuoda julki. Kaikkihan on jokaisen ennakkoasenteista ja jopa yhdestä sanasta / kirjoitukseesta / mielipiteestä kiinni. Se mielikuva muodostetaan hetkessä ja siitä on hirmuisen vaikea näemmä poiketa saati sitten korjata omia käsityksiään mihinkään suuntaan.
Mutta nyt hoitamaan taas kirjeitä lootaan ja leipää kotiin! Riepua niskaan ja tuonne jäiselle kyntöpellolle yrittämään eteenpäin! Iso punainen reppu selkään ja rollerin kahvoihin erittäin tiukasti kiinni – se on Polka se. 
POLKA – PARASTA SEURAA ITSELLENSÄ!
Mutta siis noin kokonaisvaltaisesti aivan pieniä toiveita on paremmasta ajasta, paranemisesta en tietenkään uskalla puhua.
Nice! Eilen ei tietenkään vielä mitään kuulunut, mutta jospa tänään edes jotakin. Lähinnä alkoi ketuttaa se, että tuo eräskin leidi oli ollut 5 päivää kotosalla vain jään takia – siis sen jään, joka portaan edessä on muurina. Minä näppärästi ja komeilla mustelmilla päivittäin rämmin siitä, aina hieman pelko persuksissa. 