Kylille!

Se on kylille sitten! Maanantai ja kaikkea, varsinkin näin eläkeläisenä tarjoushavukkana on haettava erityisesti yksi ostos. Jos siitä ei joudu tappelemaan mumeloiden kanssa *köh, siis muiden iäkkäämpien leidien…*. Sekin saattaa olla edessä. Ja jotain muonaakin on noudettava. Lisäksi eilen alkoi Huutis-kauppa käydä ainakin hetken niin kiihkeänä, että melkein sekosin laskuissa. Ei siitä paljoa rahaa tule, mutta hommia kyllä. Hyvin tulikin taas valittua nämä ns. harrastukset. :D Ei, oikeasti minusta on kivaa hoidella tällaisia asioita. Melkein kuin tekisi ns. oikeaa työtä. Öööö, siis asiaan eli postia on lähdössä toistakymmentä kirjettä, joista suurimmassa osassa useampi ostos. Eiii paha.

Kaverikin on tulossa – nähdään varmaan kylillä ja tallustellaan tänne apehtimaan. Jos tuota ruokaa nyt voi syödä. Lisäksi pidämme neuvottelua paristakin asiasta. Tsih. Tai sitten vain länkytetään viikon juor tärkeät asiat.

Jospa näillä taas saisi tämänkin viikon käyntiin. Hui, syyskuun viimeinen viikko ja kohta on lokakuu. :o En ymmärrä, mihin päivät katoavat. Polka kuitenkin vetää kohta nuttua niskaan ja lähtee pungertamaan itseään kylille. Minä menen ja kohta minä taas tulen, toivottavasti ilman ihmeempiä häverikkejä. :cool:

POLKA – TUO TOUHUKAS OLENTO…

Ei mitään luppopäiviä!

Se on ängettävä hommiin tästä! :) Pahus, alkaa näyttää siltä, että kohta sataa. Pitäisi päästä ensin ulos. Tekemistä riittäisi tänäänkin, unissanikin *tsih* menin tekemään jotakin. Kotihommia riittäisi, muutakin räpellettävää ihan tarpeeksi asti. Nyt jotakin järjestelmällisyyttä kehiin (puhun itselleni siis).

Belga oli eilen lounaalla, ruoka näkyi olevan hyvää. ;) Kenkkäsin mukaan vähän hamsteerattuja juustoja ja hetelmiä. En minä ehdi kaikkea syödä. Kuitenkin pitää huomenna kaupoille, kun kaffekin alkaa olla loppu ja sehän on katasroohvi! Muutakin pientä olisi taas tarpeen… on se kumma. :o

En jaksa taaskaan kommenteerata. Turhaahan se. Enkä jaksa edes pahoittaa mieltäni, vaikka se on huomattavasti helpompaa – suorastaan automaattista. Jospa saisi taas päivän alkuun hieman helpommin…

Loimi niskaan, roskat pakettiin ja viemään niitä ulkoilemaan. Siitä on päivän aloitukset tehty! :cool:

POLKA – SEMISUNNUNTAIN AAMU!

Urheiluvamma?

Se sanonta on totta! Urheilija ei tervettä päivää näe. ;) Eilen olin kepittelemässä ja jotenkin onnistuin taas horjahtelemaan, toki myös korjaamaan tilanteen ilman ongelmia. Tai ainakin melkein. Siinä venähdytin ranteen jotenkin hassusti ja vähän nilkkaakin. Illalla jo juili. Nyt juilii pahemmin ja ranne on vähän turvoksissa. Vanha vamma ei tykkää uusista nitkahduksista. Saattaapi jäädä kepitteleminen tältä myrskyisältä aamulta. Parempi lepuuttaa tämä päivä, luulisin – ettei ainakaan pahene.

Eilinen menikin taas niiiiiiiiin nopeasti. Valentiinolle lähti materiaalia uuteen kotoon. Lisäsin rutosti myytävää Huutikseen ja jotain meni heti jopa kaupaksi. Nice! Lisäksi sain parit kiitokset ja yhden mukavan tarinan. Nuo tarinat ovat kyllä ihan parasta palautetta. :) Minä tykkään. Ja kun pitää mainostaa ja tätä kysyikin joku, tässä lista mitä on tarjolla. ;) Kyselläkin saa, mutta mielellään tuolta  Huutiksen kautta, ettei tule sanomista kenellekään.

Belga on tulossa tietty syömään ja kohta lähdenkin tästä pilppomaan appeita. Tarjolle tulee hässäkkää ja mössöjä. :D Mitäpä meillä muuta. Siitä se lähtee käyntiin tämäkin lauvantai! :cool:

POLKA – URHELUVAMMAINEN JA MUUTENKIN OUTO!

Taas perstai…

Vastahan se äsken oli! :o Joskus päivät vaan hujahtavat jonnekin. Tässä on taas käynyt niin, että on ollut puuhasteltavaa ihan tarpeeksi ja ei vaan huomaa, että vaihteeksi tarjotaan perstaita. Perstain normit siis alkakoot. Valentiino on siis Arizonassa ja odottelee uutta viestiä. :) Lisäksi on hiustenpesupäivä *pakko mainostaa*. :D Onhan tässä tekemistä. Pitäisi kai leipaista omppupiirakkakin tuossa sivussa. Jatkaa Huutis-hommia ja muutakin olisi listalla. Hui!

Ainakaan ei tule aika pitkäksi. Enkä ala märisemään – toivottavasti – turhista. Tai ihan miten vaan. En kuitenkaan suostu ihan jokaisen määräysvallan alle. Kaverikin poikkesi eilen tuomassa vähän juustoa halpisalennuksesta ja minä puolestani keittelin kaffet ja tarjosin pullat. Ja lopulta myös bataattisosekeittoa, joka olikin hänelle uutuus. Hyvin upposi, mikä on aina tietty mukavaa. :) Viikonloput ruokien nimikin alkaa olla selvillä. Mikäs tässä siis on ollessa. Kunhan vaan jaksaa sitkeänhitaasti tehdä kaikenlaista.

Sitä miettiessä lähden tästä kepittelemään, mikäli ei kaatosade yllätä. Naapuriakin näin eilen, on – ihana, että on – koira kotona! Helpotuksen huokaus siis, etteivät pelästyneet katkeroiden naapuroiden inhosta kotieläinviestistä. Olen iloisa, koska edes meidän karvamöllien hoitajien täytyisi pitää yhtä. ;) Mutta nyt ulos, ettei Polka jämähdä paikalleen. :cool:

POLKA – SIHTEERIKKÖ EI PÄÄSE PILKUISTAAN! :D

Teho-Polka

Sitä tuli eilen leikittyä tehokasta. :) Kepittelin menemään aamulla ihan meitin ostarille asti. *suosionosoituksia, hurraa-huutoja* Vein postia laatikkoon ja kiertelin vielä torin kirpparimyyjätkin. Lopulta – tietysti – sorruin Liiterin avoimien ovien kutsuun ja kävin hakemassa jätskiä viikonlopun jälkkäreiksi. Että se siinä juuri on; kun meikä lähtee kepittelemään tai muuten vaan liikkeelle, on suuri vaara sortua kirpparoimaan ja hakea jotain ”ylimääräistä” heekkua kaupasta. Sellaista, mikä ei yleensä eksy normikauppatavaroiden mukaan. Hmph. Ei kai se nyt niin vaarallista ole…

Tehokkuus jatkui eli latelin lisää pikkutavaraa esille. Ja kas, illalla tulikin iso rotla ostoksia. Jotkut vaan eivät edelleenkään osaa lukea tekstiä loppuun asti. Huokaus. ;) Eiköhän sekin joskus mene perille. Tai sitten ei. Hiukan tuli sellainen olo, että joidenkin mielestä he saavat liian nopeasti tiedot ja toiset taas lähettävät heti oma viestinsä, missä tietoni viipyvät. Ole siinä sitten ystävällinen kaikille. Yritän, kyllä minä yritän kuitenkin.

Kaverikin poikkesi eilen iltakaffella, kun oli liikkeellä lähistöllä. Pakkasessahan on aina pullajömma. :D Saattaapi olla, että nähdään tänäänkin. Olisi taas kaikenlaista puuhasteltavaa. Mietin vaan, että mistä pitäisi aloittaa.

Enköhän minä vedä vaan Lainapeitteen niskaan ja vien kissinhiekat tänään ulkoilemaan. Siinä kepitellessä voikin järjestää jo päässään päivän asiat. Sitten kotiin tultua vaan toteuttamaan. Voi kun kaikki olisin niin yksinkertaista! :cool:

POLKA – HÄN JOKA YRITTÄÄ KAIKKEA, MUTTA…

Hirmuinen soppa…

Kirjaimellisesti siis! :) Tuli eilen etsittyä vihanneslootista kaikki sopivat emmeet, vähän pehmentyneet varsinkin. Paljon pilppomista ja 5 l:n kattila ja kas, tunnin päästä oli bataatti-kaikkisekaisinvihannessosekeitto valmiina. Ou jee, oli hyvää. Ja siis on, ei siinä kattilassa ihan täysi määrä ollut. Osa joutunee silti pakkaseen, eihän sitä joka päivä tuotakaan halua syödä. Sosekeitot vaan ovat meikän vilumuonaa ja eilen tuli sellainen olo, että ensimmäinen soppa tänä syksynä taatusti maistuisi. :)

Huutis-hommiakin tuli tehtyä. Lisäksi tässä on hiukan mietintää, kenelle menisi pari isoa viherkasvinroikaletta – mielellään seteliä vastaan. ;) Torille jo virittelin ilmoitusta, mutta yksi asia näissä nettikirpparihommissa huvittaa: älypuhelimen käyttäjät! Oikeasti. ;) Osa ilmeisen nuoremmista henkilöistä ei nyt vaan ymmärrä, että osa viesteistä lähtee heille automaattisesti. Ei minun koneeltani eikä minun puhelimestani. Olettavat siis, että vastaan 5 min. sisällä perskohtaisesti. :o No en todellakaan. En minä vastaa muutenkaan kaikkiin viesteihin välittömästi, jos jotakin pitää selvittää. Aikaa menee ihan tietoa etsiessä ja – kuvitelkaa nyt – meikän nakkisormet näpyttämässä tekstaria… ei hyvä eikä varsinkaan nopea. Että tässäkin asiassa on kovin monta puolta. Edelleenkään jokaisella ei ole sitä ”äly”puhelinta, ei autoa eikä auton lainaajaa tai kuljettajaa. En siis todellakaan voi luvata minkään kuljettamista mihinkään – en edes maksusta. Eikä invataksossa saa kuljettaa taravoita! Mistä on muuten aika tarkat ohjeetkin. Huokaus, no pieniä ovat nämä murheet. Eihän se minua muuten haittaa, mutta tapana on ollut ainakin yrittää hoitaa palvelu kunnolla. Mitä se sitten kullekin aina tarkoittaa.

Jahas, tsekkaan tässä vielä pari asiaa. Sitten lähtevätkin roskat taas ulkoilemaan ja minä kepittelen viemään ne raittiiseen ilmaan. :cool:

POLKA – KAIKKI EI EDES NÄYTÄ SILTÄ KUIN OLETTAISI…

Miksi vain syksy saa?

Mutta minä en? ;) Tai miten sen nyt ottaa *tsihih*. Kylä oli eilenkin paikallansa, kiirusta oli, kun piti hoitaa kaikki asiat. Tosi kylmä sade ahdisteli, välillä oikein greippaasti. Vilu tuli, hrrrh. Päivän pila oli kyllä se, että Risman kassajonossa jäin katsomaan edelläolevan hemmon ostoshämminkiä, kun pullopalautuskuitti jäi bissetölkkien alle jne. Huvitt… ja hetken päästä tajusin, että siinähän on lapseni isä. Exä. :o En todellakaan tunnistanut ensin. En tiedä nauraisiko vai olisiko nolona. Nyt jo kyllä enempi naurattaa. :)

Tapasin kaverin, käveltiin sateessa kotoon ja minä laaditsin vähän vähemmän tulista thaimuonaa. Ainakin hän väitti pitävänsä siitä eikä se nyt huonoa ollut minustakaan. Jälkkäriksi kohuked ja kaffen kanssa pullaa. :) Täyden palvelun talo, nääs. Toisaalta hän toi tullessaan kaksi järisyttävän isoa pussillista hetelmiä! Saipas tuosta kyllä pisteitä, tykkäsin kovasti. Niin, ja hitsin hyvää leipääkin siinä maisteltiin. Örps, tänään täytyy keitellä taas vihanneskeittoa muutamaksi päiväksi!

Olisi taas kommentoitavaa, mutta enpä taida tuohon aiheeseen enää kajota. Ei näillä kannanotoilla ole mitään merkitystä muille kuin itselleni. Ja minähän nyt tiedän, mitä mieltä olen muutenkin. Toisaalta, jos sattuisi unohdus käymään, sitä vartenhan tämä blögikin on.

Njäh, se on vedettävä loimea niskaan. Lehdet vaativat pääsyä ulos ja kaltaistensa pariin, ovat vertaistukea vailla. Kyllähän minä tästä kepittelemään! :cool:

POLKA – AINA *TOISINAAN* VALMIINA!

Ja taas – kylille sosiaaliseeraamaan!

Normien mukaan mennään, tavallaan. ;) Tänään pakko lähteä kylille, viimeinen peruslääke on lopussa. Kyseessä kun on mömelö, jota ei voi hakea etukäteen. Pakko siis ensin atteekkiin, postiin punnitsemaan pari tuotetta grammalleen sekä kaupoille etsimään muonaa. Pelkoa ja inhoa Malmilla, kun Polka on jälleen tulossa. :) Kaverikin on tulossa, joten tapaamme jossakin sopivassa lokosessa. Lupasin lounastakin väkertää, onneksi se on jo osittain valmiina eilisen jäljiltä.

Onnistuinhan minä sitten eilisenkin kuluttamaan äärinopeasti. :o Jotenkin tuota kaikenlaista pikkuhommaa kasaantuu ja toisaalta on kiva tehdä nyt noita Huutis-juttujakin. Valentiinoakin yritin avittaa, mutta eipä ollut hyvä menestys. Osoitteenmuutoksissa vaativat tietty asiakasnumeroita ym. eikä minulla niitä tietenkään ole tiedossa. Niin noloa ilmoittaa, että ei pysty. Toivottavasti hän ymmärsi nyt oikein, kun yritin selittää, etteivät ne nettilomakkeet toimi ilman täydellisiä tietoja – ei edes Jusalassa. Ostoksia noudettin ja rahaa karttui *eheeeheh*, kolikoita siis. Menevät jo tänään käyttöön.

Enpä kommentoi uutisia, vaikka olisihan siellä taas kaikenlaista. Oudoksuttaa tämä yleinen viha, jota tuodaan perskohtaisesti julki joka puolella. Kuka vihaa mitäkin; vanhuksia (yli 55-v. on jo näköjään ihan kääkkä, 60-v. ei pitäisi edes näyttäytyä ulkona ja sitä vanhemmat olisi vietävä johonkin metsän piiloon ja pidettävä lukkojen takana…), lapsia, kissoja ja koiria, asunnottomia, autottomia, vuokra-asujia. Luettelo on loputon. Miksi? Siis kysyn vaan miksi sitä vihaansa pitää tuoda esiin niin näkyvästi? Voiko vihan kohde katsoa, että kyse alkaa olla jo melkein kunnianloukkauksesta, vihapuheesta jne.? Kun en nyt vaan ymmärrä. En minäkään kaikesta pidä, mutta viha on aika hevletin vahva sana. Vai onko sekin kärsinyt inflaation kuten v*ttu, jota välimerkkinä käytetään? No, minulle taitaa olla ihan sama. Ikävä kyllä, tuosta tulee sellainen tunne, etten saisi olla olemassa, asua ja elää Lady Minnien kanssa häiritsemättä ketään pelkällä olemuksellani. Ärh!

Jospa lakkaisin ihan ensin ajattelemasta! ;) Se voisi helpottaa pientä päätä ja sen pikaista kuumentumista. Taidanpa tässä pakata itseni ja kassini sekä ryysätä matkaan. Minä menen ja kohta minä taas tulen – toivottavasti ilman mitään häverikkejä! :cool:

POLKA – YRITTÄÄ OLLA FIKSU(MPI KUIN ONKAAN)!

Sunnuntain kiireet!

Eilen oli yllättävän mukava, rauhallinen lauvantai. Belga kävi kuten sovittiinkin ja toi tullessaan pinon kirjoja. Nice! :) Melkein noloa tunnustaa, että oli pari opusta vielä jömmassa. En ole kaikkea siis ehtinyt lukea. :o Ruokakin oli hyvää, mutta kaikille tiedoksi, ettei krumpeli tykkää pakastamisesta.

Valentiinokin on muuttanut ja elää nyt Arizonassa! Lupasin tehdä pari juttua hänenkin puolestaan, koska sähköposti on hänelle matkan takana. Osoitteenmuutoksia siis pitäisi lähetellä. Mielellänihän minä, ei ole minulta pois käyttää vartti aikaa siihen. Hänellä menisi postimerkkejä  rutosti. ;) Tänään eräs Huutis-ostaja on tulossa hakemaan tavaransa, käteistä rahaa siis tiedossa. Muutama euro, joka sitten tuhlataan huomenna. Lisäksi on normihommia, kotihommia ja muuta. Hitsi, kiirehän tässä taas tulee. :D

Pari linksua on ihan pakko heittää, koska itseä tämä ja toinenkin kismittävät reilusti. Niin tuttua, koettua ja nähtyäkin. Ärh, mikään ei muutu ja kaikkea pitäisi itse pystyä vaatimaan, valvomaan, perustelemaan jne. Ei ihme, ettei jaksa! Joku – oikea – vastuu pitäisi olla lekureillakin. Mutta kun ei. On se niin jännää, ettei edes arvauskeskusomislekuri ole vielä katsonut erästä ns. pikkujuttua, jota olen yrittänyt tuoda esiin jo kolmella eri käynnillä. Ei kuule, ei reagoi eikä tietenkään merkintää tule mihinkään. Eli minä en papereiden mukaan ole asiasta puhunut. Vaikka todellisuudessa siis olen. Tämä on toki aivan pikkujuttu noihin linksuihin verrattuna, mutta periaatteet. Mitä hevlettiä tässä sitten tekisi?! Toki tämä oli vain tällainen retorinen kysymys, johon en edes odota mitään vastausta tai kommenttia…

Parempi, että lähden tästä viemään lehtiä ulkoilemaan – ehkä ne voisivat tavata toisenlaisia lehtiä? *puujalka, ontuu pahasti* Nuttua niskaan ja kepit kaakkoon! :cool:

POLKA – KIIRUKSIA RIITTÄÄ!

Lauvantai änkeää ovesta…

Jahas, se on taas sosiaalinen päivä tänäänkin! :D Belga tulee lounaalle ja hoitamaan niitä hommia, joihin en *edelleenkään* ole kyennyt. Ei niitä kovin montaa ole, mutta en uskalla kiipeillä! Tasapaino ei ole kohdallansa, koska osa *oletetuista* lihaksista ei ole sisäistänyt toimintaansa. Hiukan auttaa tuo aamuinen kepittely, mutta ei sekään nyt ihan viikossa tai parissa korjaa tilannetta. ;) Kaikki haluavat  tietysti tietää lounaan nimen: tänään vihreää currya, jonkinlaisena wokintapaisena ilmestyksenä ja kylkeen riisiä sekä tuoreita vihanneksojakin – vai onko pikkelöity tuore… Jälkkäriksi kohuked ja kaffen kanssa keksejä ja hillova, nekin kototekoisia, melkein.

Olin sitten eilen lounaalla. Olipa hyvää – paistetut muikut nyt vaan ovat heekkua. Ja paremmaksi ruuan tekee tietty aina sekin, että joku toinen kokkaa. Vieläpä ihan siinä odottaessa, että kaikki on kuumaa ja tuoretta *tsihih*. Jälkkäriäkin sain, kaffetta ja kirsikkakeksejä. Kyllä olikin syytä kiitellä. Taisin oikeastaan nauttia eniten siitä, ettei tod. tarvitse itse huolehtia kaikesta. Se on meikäläiselle todella harvinaista heekkua nykyisin.

Ärh, pahoitin eilen mieleni erääseen asiakkaaseen. No, kaikki eivät voi ymmärtää yksinkertaistakaan tekstiä samalla tavalla. Ehkä hänelläkin on sama tarve kuin itsellä eli suomi ei ole simppeli kieli ja jostakin asiasta voi saada eri käsityksen. Laaditsin kuitenkin – taas omasta mielestäni – selkeän uuden vastausviestin. Onnittelin itseäni kyllä siitä, etten provosoitunut olemaan ilkeä ja inhottava. *taputtaa itseään selkään* Eipä ole uutta viestiä näkynyt, joten toivottavasti hän ymmärsi nyt oikein. ;) Aina ei voi miellyttää ihan jokaista, valitettavasti.

Lemmikki-gate ei ilmeisestikään ole täysin käsitelty. Talon väki välttelee selkeästi katsomasta toisiaan silmiin. Hiukan tässä on jotakin huvittavaakin. Koska mistään muustakaan ei voi tulla suoraan sanomaan, on valitettava kirjallisesti ylemmälle taholle lemmikeistä – nuista meidän ihanista karvamölleistä! Kun jokin muu (alakerran poikain bilettely ihan sallituissa rajoissa, naapurin istuskelu partsilla kuunnellen radiota ja hoidellen kukkia) asia ilmeisesti närästää niin kovasti. En minä muuta selitystä keksi. Btw, olen asunut tässä nyt kohta 10 v. ja taloyhtiössä melkein 15 v. Joka rapussa / talossa on aina joku, parikin, jotka eivät ymmärrä, että kerrostalossa nyt eletään lähellä toisia. Kirjaimellisesti. Räyh.

Jahas, kai se on aloitettava aamu pilppomalla vihanneksia ja tekemällä niitä hommia, jotka jäivät eilen tekemättä. Nou hätä, hitaat kiireet! :cool:

POLKA – KERRANKIN PALVELTAVANA!