Kamala puujalka, mutta myös klikkiotsikko! 
Hah, en minä osaa konmarittaa eli poistaa mitään käytöstä – en ainakaan ohjeiden mukaan. Enkä muutenkaan. Minä nyt vaan olen hamsteri ja jömmaaja. Ainoa keino päästä jostakin eroon on myydä pois. Eilen sitten kankesin muiden myyntien mukaan omia vanhoja mareja ja muuta plaatuisaa esille. Ja kas, kelpaavathan ne, kun hinnat pitää kohdallansa. Ihan ilokasta saada edes jotakin pois. Vielä ilokkaampaa ajatella, että joku niistä pitää ja pitää. Win-win -tilanne siis. Tänään jatketaan samalla tyylillä.
Kävin eilen muka kaupoilla. Hjuu, ei sitä aina osaa eikä jaksa. Tarvis oli hakea tiettyjä tarpeita kyliltä, mutta haahuilinkin vaihteeksi pari tuntia ympäriinsä. Noin niinkuin ulkoilun nimissä tuolla lähikirppareilla ja halpiskaupoissa. En minä mitään ostanut. Kunhan katselin ja vähän ihmettelinkin. Kaikenlaista. 
Lopulta nuo kotoon tarvittavat jutut noudin Liiteristä parilla eurolla. Hah, projektini ovat noin mahtavia!
On se kyllä kumma juttu! Kun joku asia siirtyy pitkällekin eteenpäin, saa jostakin muusta kyllä pähkäilyn aihetta & miettimistä välittömästi tilalle. Ei hetkeäkään, ettei jotakin *muka* pitäisi alkaa hoitaa ja järjestellä. Hmph. Sitä asettaa itselleen kaikenlaisia tarvoitteita, joista jo tietää, että ne ovat hankalia tai mahdottomia… Jännästi tuo realismi ei aina tee pesää meikäläisen kohdalla.
Realismin kukkasia aamuun eli nyt kurkistamaan maksut ja sitten kylille sekä lootalle. Asialliset asiat hoidetaan joka tapauksessa. Mutta nyt on sujautettava itsensä joihinkin riepuihin ja kepiteltävä menemään. 
POLKA – LIIKAA KUMMALLISIA TOIVEITA & SUUNNITELMIA!
Iski eilen kunnon mylpyröivä vatsa -fiilis. Ei kiva. Meni ilta pilalle, ei pystynyt edes ajattelemaan *jos nyt muutenkaan*. Ei siis mitään noroa, mutta kurisevia kramppeja. Joskus ennenkin jotkut heinät ovat saaneet aikaan samaa, varsinkin jos on syönyt onppoja tai päärynöitä. Vieläkin vähän höntti olo. Sen siitä saa, kun hehkuttaa päivisin syömisiään. 
Hengenvaarallista? Lisäksi oli likaista, sottaista eikä tietenkään navi tai mikään muukaan toiminut. Kuski oli todella nuori hemmo, joka näpytteli koko ajan puhelintaan nenä kiinni siinä – ja hänen olisi pitänyt siis ajaa! Eikä hän tullut avittamaan edes kolmatta kyytiläistä, joka käytti rolleria ja oli hyvinkin iäkäs rouva. The Kaveri sitten yritti mennä nostamaan tämän rolleria takapaksiin… Olipas kälyinen kyyti. Ei siis muuten, mutta melkein pelotti se ”äly”puhelimen tiiraus koko ajan. Eikä saatu kuittiakaan. Kele. Hämärähommaa saa siis näköjään ihan luvallisesti harjoittaa kaupungin kustannuksella!