Puujalka! Junat olivat kohdallansa ja ajoissa, testasin tietysti myös junan vessan. Joka siis toimi kuin junan vessan pitääkin. Onhan se kiva käydä *tietyssä mielessä* Turussa, mutta asiaan liittyy aina niin paljon muutakin perskohtaista. Siitä ei se enempää, ainakaan tässä vaiheessa. Belga oli varmistuksena mukana, mutta ehkä kuitenkin eniten siksi, että jostakin syystä isoäitee haluaa tavata lapsenlastaan. Toki saimme hyvää ruokaa, jälkkäriäkin sekä kaffetta ja pullaa… kaikenlaista muutakin. Eli ihan OK reissu, voisin varmaan yrittää mennä jo yksinkin. Ehkä kai.

Valitusosioon joutuu mm. se, että selkä ei vaan kestä pitkää istumista ja se myös jäykistää tosi inhasti. Eli kipulääketarvis oli aika juilivaa plaatua. Ärh. Ehkä terviisiä voisi laittaa myös VR:n työntekijöille, ettei kannattaisi huutaa kovaan ääneen ihan kaikkea mieleentulevaa työntekijätilassakaan. Sieltä kuului aivan kaikki perskohtaiset ja työasiat, asiakkaiden arvostelut ja kaffetilanteen selvittelyt matkustamopuolelle. Ei muuten mitään, mutta en minä ainakaan olisi halunnut kaikkea tietää. Joku siitä pahastuikin, oli aikamoista aliarviointia ja oudohkoja kommentteja. Leidi voisi mennä sinne ”laivalle töihin – ei jaksa näitä naamoja Turku-Tampere -akselilla” eikä kailottaa sitä kaffetta myydessään. Oma mielipiteensä toki, mutta aspa nyt on aspa ja ehkä jotain voisi jättää sanomattakin.

Hyvä tuuri kuitenkin riitti myös taksoihin. Mennen-tullen oli oikein kivat kuskit, ajoissa ja mukavia. Myös Turussa. Kotoon pääsin kohtuuaikaan. Minni oli umpiunessa tyynylläni ja vaikka rämistelin, kolistelin sisään, ei karvamölli herännyt. Oli sitten ihan herätettävä yksinäinen kissirukka, joka varmaan uinui kissinkarvaunissa katsellen komeita unikolleja! Eikä Minni tuon jälkeen sitten poistunutkaan kyljestäni. Itse asiassa neiti makaa tälläkin hetkellä vieressäni, aivan kiinni takertuneena.

Koska matkalla aina kertyy myös roskaa ja roinaa, lähden tästä kohta viemään niitä ulos.

POLKA – URHEA? HÖH, ANTISOSIAALINEN PASKA!